Uupumukseen johtava suorittaminen

Niemirei
Posted on

Koiraharrastus on upea elämäntapa. Se antaa elämyksiä ja tunnekokemuksia laidasta laitaan. On pettymyksiä, onnistumisia, iloa, intohimoa, turhaumaa, verta, mustelmia, hikeä, kyyneliä onnesta ja surustakin. Koiraharrastuksen kautta saattaa löytää elämänsä rakkaimmat ystävät – neli- ja kaksijalkaiset. Koiransa kanssa voi harrastaa useita upeita lajeja ja uusista lajeista on ihana innostua valtavasti.

Mitä tapahtuu, kun ohjaaja on kohtalaisen temperamentin omaava (ns. kiltti ihminen), tunnollinen, helposti innostuva ja taipuvainen olemaan mieliksi muille, aavistuksen kykenemätön sanomaan ”ei”, pelkää jäävänsä porukan ulkopuolelle, pelkää että ei:n sanominen aiheuttaa muille pettymystä, on riittämättömyyden tunnetta, huonommuuden tunnetta, huonoa omatuntoa, kun ei enää jaksa eikä kykene?

Olen itse työnarkomaniaperheen lapsi. Minut on kasvatettu saamaan hyväksyntää vain tekemällä. Jos on paikallaan, tekemättä mitään, tulee paheksutuksi. Kuulostaa ihan tältä nykypäivän yhteiskunnalta. Sekään ei oikein hyväksy paikallaan olemista, läsnäoloa ja tekemättömyyttä. Minulla on myös nuo yllä edellä mainitut ominaisuudet. Mitä tapahtuu näille ihmisille elämässä, jossa käydään arkisin 8 tuntia töissä ja sen jälkeen harrastetaan koiran kanssa joka ilta ja joka viikonloppu? Siinä käy niin, että ollaan aluksi innostuneita ja lopuksi täysin uupuneita. Minä olen loppuun palanut, pari kertaa kevyesti ja yhden kerran raskaasti – ”puoliksi kuollen”.

Jossain kohdassa on se hetki, kun pitäisi pysähtyä, ottaa tilaa vaan olla ja hengittää. Antaa oman kropan ja koiran palautua täydellisesti. Mutta sitä hetkeä ei huomaa eikä kuule, koska on jo valmiiksi niin väsynyt ja niin monta projektia päällä (mm. hakuradalla tyhjien pistojen treenaaminen, esineruudussa ketjutusta, että koira osaa tuoda ne 2 esinettä peräkkäin ilman palkkaa – ja ai niin se esineen mälvääminen pitää treenata pois ja tottiksessa on ainakin 10 juttua, mitä pitää vielä treenata…). Sitten tulee joku tuttu ihana ihminen, joka pyytää tekemään hommia BH-kokeeseen ja auttamaan hakukokeen kanttiiniin. Ei vaan voi sanoa ”ei” tuolle ihmiselle. Koska ihana.

Koira tarvitsee hyvinvoivan peilin

Koira on peili, josta ohjaaja näkee itsensä. Katso koiraasi ja tiedä, millainen olet. Kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin oman artikkelin. Uupunut ohjaaja on henkisesti ja fyysisesti heikko, jota henkisesti ja fyysisesti vahvan koiran on vaikea kunnioittaa. Tehdäkseen onnistuneita tasapainoisia harjoituksia ja suorituksia koirakin tarvitsee siis hyvinvoivan peilin. Siis ohjaajan. Jos ohjaaja on uupunut, hän ei pysty täysin keskittymään tekemiseen, tulee muistikatkoksia, ponnetonta liikkumista, kannustamatonta puhelua ja yhteistyötä. Ohjaajan epätasapainoinen olotila aiheuttaa koirassa epätasapainoa, epävarmuutta ja virheiden tekemistä.

EI:n sanominen

Ohjaajan hyvinvointi on prioriteetti numero yksi. Se alkaa rajojen asettamisesta. Rajojen asettaminen on usein todella vaikeaa. Mitä enemmän jostain ihmisestä pitää, sitä vaikeampaa ei:n sanominen on tälle henkilölle. Mutta rajan asettaminen suojaa ihmistä itseään henkisesti ja fyysisesti. Se on vaan asetettava, siitä huolimatta, että toinen voi pettyä. Useimmiten ihmiset kuitenkin ymmärtävät, eivätkä pety. Kun olet opetellut sanomaan muille ”ei”, opettele sanomaan niin myös itsellesi. Vaikka kuinka haluaisit osallistua koirasi kanssa vielä vepeen, rally-tokoon ja rakennusetsintään, niin nyt on se hetki, kun ei osallistuta. Nyt levätään. Kirjoita nämä toiveet ja halut vaikka jääkaapin oveen lapulle muistiin, että teet ne joskus myöhemmin. Mutta nyt se tärkein sana on ”ei”.

Mistä tunnistat uuvuttavan suorittamisen?

Uuvuttavan suorittamisen tunnuspiirteitä on negatiivisen stressin kokeminen (kaikki tuntuu raskaalta työltä), urautuneisuus (luovuuden puute), ”unessa” tekeminen, itsensä ja/tai koiransa vertaileminen muihin, kiire ja hosuminen, muistihäiriöt harjoitusten aikana ja jälkeen (ei muista jälkikäteen, mitä tuli tehtyä), tiukka aikataulutus, omien ja muiden odotusten täyttäminen, yliyrittäminen, vaatiminen, puskeminen, ylikontrollointi, tehokkuusajattelu, täydellisyyden tavoittelu, krooninen riittämättömyyden tunne, armottomuus, arvottomuuden tunne, iloton tekeminen, pelkkä velvollisuuksien täyttäminen, ulkoa ohjautuvuus (kuuntelee muita enemmän kuin omaa itseään – omia tunteita ja omaa ”sydäntään”), ulkoa annettujen tavoitteiden ja sääntöjen tavoittelu, muun elämän järjestäminen jonkun tekemisen ehdoilla.

Suorittamisen kierre katkeaa pakon edessä

Suorittaminen loppuu siihen, kun ihmisen takki on tyhjä. Akku loppuu. Lamppu pimahtaa. Tulee uupumus, outoja kiputiloja, sairaus, masennus. Kun ihminen ei itse pysähdy, se pysäytetään. Tulee se hetki, kun joutuu kohtaamaan oman itsensä, joutuu tutustumaan itseensä persoonana ja sieluna, joutuu tutustumaan kaikkiin kymmeniä vuosia padottuihin tunteisiin, tarpeisiin, toiveisiin. Tulee se oman elämän inventaariohetki. Mitä kaikkea elämässäni on nyt? Mitä haluan, että siinä olisi? Mitä en halua? Mitä saa jäädä ja mikä lähtee? Mikä antaa energiaa ja mikä ottaa? Mistä saan iloa ja mistä en? Joskus voi tulla tilanne, että on aika vaihtaa harrastusta. Koira voi kuulua silti elämään tärkeänä elämänkumppanina, mutta sen kanssa kilpaurheilu loppuu. Joskus se taas voi jatkua ja siitä voi oppia nauttimaan uudella tasapainoisella tavalla.

Pysähtyminen

Pysähtyminen on suorittajalle todella pelottavaa. Silloin nousee tyhjyyden tunne, tyhjä olo, ahdistus sekä kaikenlaisia negatiivisia tunteita, joita on padonnut sisälleen. Voi tulla muita addiktioita suorittamisen tilalle (esimerkkinä joidenkin entisten huippu-urheilijoiden alkoholiongelmat). Jos tuntuu, että yksin kykenee kokemaan nämä kaikki nousevat tunteet, hyväksymään ne ja antautumaan niille siksi aikaa, kunnes ne itse häipyvät, niin hyvä juttu. Mutta ei ole häpeä hakeutua puhumaan ammattilaisten kanssa näistä tunteista ja käsitellä ne keskustelemalla. Se on sijoitus omaan hyvinvointiin, joka kannattaa tehdä. On opittava uusia positiivisia ajatusmalleja ja itsepuhelua, on opittava kuuntelemaan omia tunteita, on opittava nauttimaan yksinolosta ja tekemättömyydestä, on opittava tykkäämään itsestä ja omasta seurasta, on opittava antamaan itselle anteeksi (ja omalle lapsuudenperheelle anteeksi), on opittava seisomaan omilla jaloillaan ja on opittava päästämään yksi tai useampi luotettava ystävä suojamuurien taakse läheiseksi rakkaaksi ihmiseksi.

Mistä tunnistat läsnäolon ja positiivisen suorittamisen?

Kilpaurheilu koiran kanssa aiheuttaa samanlaisia tunneryöppyjä kuin golffarilla on maailmanhuipulla. Toisaalta on oma elämä ja perhe, jonka kanssa haluaisi olla ja nauttia, toisaalta on se urheilu, johon itsellä on kova intohimo ja halu ja jossa haluaa kehittyä jatkuvasti paremmaksi. Se aiheuttaa välittömästi sisäisen konfliktin, että miten jakaa tämä rajallinen aika niin, että saa sisäisen rauhan ja kykenee tasapainoisesti elämään omien tarpeidensa ja toiveidensa kanssa.

Positiivisen suorittamisen tunnuspiirteisiin kuuluu tekemisen ilo, olemisen ilo, hetkessä eläminen ja nykypäivässä pysyminen (ei ajaudu ns. ajatusten maailmaan, vaan pysyy ”hereillä”), ilo, halu, levollisuus, levon salliminen itselle ja koiralleen, luovuus, joustavuus, keskittyneisyys, rauhallinen ja varma olo, pysähtyminen tärkeän asian äärelle, jokaisen asian tekeminen tietoisesti, miellyttävät tunnetilat, positiivinen stressi (ns. hyvä draivi), flow-tila, toimivat ihmissuhteet, vastuun ottaminen omasta elämästä ja omasta hyvinvoinnista, oikeus olla inhimillinen ihminen tunteineen kaikkineen, kyky rauhoittua ja olla yksin, kyky kuunnella itseä, kyky kuunnella omaa kehoa (mm. sen kolotuksia ja väsymyksen tasoa), kyky kuunnella omia tunteita, kyky kuunnella omaa ”sydäntä” eli intuitiota eli sielua ja sen toiveita, kyky tehdä elämänvalintoja ”sydämellä”, vapauden tunne, tyytyväisyys elämään, kiitollisuuden tunne, läsnäolo itselle ja muille, itsensä ja koiran kannustaminen tehtävän aikana ja sen jälkeen, lempeä ja hyväksyvä itsepuhelu suoritustasosta riippumatta, armollisuus ja myötätunto itseä kohtaan, itsensä hyväksyminen keskeneräisenä, myös ärtyneenä, väsyneenä ja riittämättömänä.

Kun oma elämä, hyvinvointi ja koiraharrastus ovat tasapainossa, siinä on tilaa tekemiselle, olemiselle, hyville ja huonoille tunteille, ja hyville ihmissuhteille (suhde itseen tärkeimpänä). Päällimmäisinä tunteina ovat sisäinen rauha ja kiitollisuuden tunne.

Koirapeili – katso koiraasi ja tiedä, millainen olet

Niemirei
Posted on

”Koirapeili” on yhdistelmä koirankoulutusta ja henkistä kasvua, sillä uskon, että koira peilaa ohjaajansa henkisen kasvun vaiheita. Koirankoulutus on pääosin käytösten positiivista oikea-aikaista vahvistamista ja positiivisia tunteita. Henkinen kasvu on oman itsensä, omien tunteiden, tarpeiden, toiveiden, identiteetin, persoonan, omien reaktioiden ja tapojen näkemistä, ymmärtämistä, tuntemista ja tiedostamista. Kun nämä kaksi – koiran koulutus ja henkinen kasvu – lyödään yhteen, niin me koulutamme omaa koiraa ja näemme koirassamme tunteita, käytöksiä ja piirteitä, joita koira peilaa meistä ohjaajista. Tämän artikkelin tarkoitus on avata näitä asioita ja saada meidät koirankouluttaja-ohjaajat näkemään, mitä me voimme itsessämme muuttaa, jotta koiramme käytös ja tunteet muuttuvat enemmän meitä ihastuttavampaan suuntaan.

Niistä tunteista ja käytöksistä, mitä koirapeili meille näyttää – eli mitä koira meistä peilaa – meidän tulisi ymmärtää, että ne ovat jo meissä itsessämme, sekä ihastuttavissa että ärsyttävissä piirteissämme. Meidän tulisi vain nähdä ja tunnustaa nämä meissä itsessämme. Kun muutamme nämä itsessämme, ne muuttuvat myös koirassamme. Kaikki tunteet ja käytökset eivät toki mene ihan yksi yhteen, vaan jotkut näistä asioista koirassamme ovat seurauksia oman henkisen kasvuvaiheemme tilasta. Hyvä esimerkki tästä on koira, joka käyttäytyy arjessa ja/tai koulutuksen aikana itseriittoisesti, vallattomasti ja on liiankin luova. Tällaisen koiran ohjaaja saattaa vasta opetella asettamaan elämässään rajoja itselle, toisille ihmisille, koiralleen jne. Koira peilaa ohjaajan rajattomuutta olemalla rajaton. Muita käytöksiä ja tunteita, joita koira peilaa, ovat esim. ylikierrokset, ahdistuneisuus, turhautuneisuus, hermostuneisuus, tunteiden tukahduttaminen jne.

Ylikontrolli arjessa

Kun koiran elämää on fyysisesti ja henkisesti rajoitettu liikaa, se kokee stressiä arjessa ja kotona, sen vatsa on usein sekaisin, se ei kykene rentoutumaan, rauhoittumaan tai hiljentymään. Se saattaa kokea myös pelkoa, esimerkiksi vilkuilemalla ohikulkevia ihmisiä. Koiran tunteet on tukahdutettu, sillä ei ole lupaa ilmaista koiramaisia tunteita ja käytöksiä, esim. ojien haistelua tai ojasta veden juomista lenkillä. Sen henkinen ”lintuhäkki” on liian pieni, jotta se voisi tuntea koiramaista hyvinvointia arjessa. Koira ei ole itsevarma, koska se ei ole kasvanut olemaan utelias ja itsenäinen, kokemaan maailman ihmeitä vaikka lenkkeillessä, vaan sen käytöksiä on jatkuvasti rajoitettu liikaa.

Tällaisen koiran ohjaaja on usein itse uupunut, stressaantunut, vaativa ja ylikontrolloiva elämässään tai työelämässään ja saattaa tuntea olevansa oman elämänsä uhri. Kun tällainen ohjaaja herää näkemään näitä asioita itsessään ja koirassaan, hän voi opetella antamaan varmistelun sijaan koiralle vastuuta, sekä olemaan sallivampi ja armollisempi itselle, muille ja koiralleen.

Ylikontrolli koulutuksessa

Ohjaaja, joka opettaa pentua vain rankaisuilla tai siirtyy positiivisen alkuopetuksen jälkeen vaatimaan asioita vain rankaisuilla, tukahduttaa koiran tunneilmaisuja. Koiralle ei ole olemassa yritys- ja erehdysoppimista, vaan se oppii olemaan hyvin passiivinen ja aktivoituu tekemään kyllä opetettavat asiat, mutta sen ilme on hyvin tunteeton ja samanlainen koko ajan. Koirassa paistaa tietynlainen ”puunaamaisuus”.

Tällaisen koiran ohjaaja on hyvin vahva omissa mielipiteissään, hänen koulutusmetodinsa ovat tarkkaan ja pitkään olleet jo samat, ja näkökulma on elämässä ja asioissa usein hyvin kapea. Ohjaaja on usein haluton omaksumaan mitään uutta tai vaihtamaan mielipidettään.

Ylikuormittuneisuus

Esimerkki 1: Ohjaaja puuttuu satunnaisesti hakukoiran käytökseen hakukoulutuksen aikana liian kovalla tavalla. Koira paineistuu ja sen vuoksi se satunnaisesti kieltäytyy lähtemästä pistoille. Esimerkki 2: Hakukoira on valmiiksi kovilla kierroksilla ja sen vuoksi se ei tee keskittynyttä hakuristeilyä. Ohjaajalle nousee tyytymättömyyden tunteita. Ohjaajan ärsyyntymisestä johtuen koira paineistuu ja alkaa juosta entistä kovempaa metsässä eikä keskity enää etsimiseen lainkaan. Koira peilaa ohjaajan ahdistuneisuutta.

Ohjaaja voi olla tietämätön omasta toiminnastaan eikä ymmärrä, mistä koiran paineistuminen johtuu. Ohjaajalla saattaa olla oma tunnetietoisuus vasta kehittymässä. Ohjaajan on vaikea ottaa opettajan roolia koulutuksessa ja vaipuu helposti omien tunteidensa vietäväksi elämässään.

Suorittaminen

Jos koiraa kouluttaa kovalla suorittamisella, se kerryttää ”karmaa” jonkun aikaa, kunnes ”puskuri” ei enää riitä. Koira tai sen ohjaaja loukkaantuu tai sairastuu, sekä koulutus että suorittaminen pysähtyy. Tällainen kuvio toistuu niin monta kertaa, kunnes ohjaaja ymmärtää, että tässä on viesti takana. Se viesti on, että elä hetkessä, nauti joka hetkestä, tee asioita suurella sydämellä, ole kiitollinen joka hetkestä, ole kiitollinen omasta ja koiran terveydestä joka hetki, ja kun vihdoin ymmärrät nämä, unohdat suorittamisen ja alat saada suurinta iloa ja intohimoa, minkä harrastuksesi voi sinulle antaa.

Esimerkki: Ohjaajalla on tottelevaisuusharjoituksiin tehtynä harjoitussuunnitelma. Suorittava ohjaaja vie ohjelman läpi siitä huolimatta, mitä kentällä ja harjoituksissa tapahtuu ja mitä tunteita koira ilmentää ja peilaa. Hetkessä tietoisesti läsnä oleva ohjaaja pysähtyy ja luopuu suunnitelmasta heti, kun huomaa, ettei harjoitus etene halutusti ja koira ilmentää vääränlaista tunnetilaa. Ohjaaja pureutuu välittömästi siihen kohtaan harjoitusta, jota koira sillä hetkellä eniten tarvitsee.

Hajoaminen

Jos koira ei kykene oppimaan tai muistamaan sille positiivisesti opetettuja käytöksiä, vaan ne koko ajan hajoavat, niin se voi olla peilausta siitä, että ohjaajan oma elämänhallinta on hajoamassa. Jos ohjaajan tietokone tökkii tai tilttailee töissä paljon, se voi olla peilausta ihmisen mielenhallinnan tai työelämän tökkimisestä. Myös elottomat esineet kykenevät peilaamaan ihmisen energioita.

Rajattomuus

Jos koira peilaa rajattomuutta, ”bemarikuskin” ylimielisyyttä, itseriittoisuutta, se kertoo ohjaajan heikosta henkisestä voimasta ja rajattomuudesta. Ohjaaja ei ole ottanut paikkaansa sääntöjen ja resurssien vastaavana, ei ole reagoinut tilanteissa, joissa säännöt olisi pitänyt koiralle oikea-aikaisesti kertoa, ei ole toiminut auktoriteettina joka hetkessä, eikä ole pitänyt itsestään ja omasta voimastaan huolta. Koiran tulee saada – kuten kaikkien ihmistenkin ja ihmisalkujen – paljon rakkautta ja selkeät rajat, jotka suojaavat ja luovat selkeän ja turvallisen henkisen ja fyysisen elinympäristön. Rajat ovat elintärkeä suoja sekä ihmiselle että koiralle ja ne estävät yksilöä joutumasta henkisesti tai fyysisesti vaaralliseen tilanteeseen.

Opettajan rooli koiran koulutuksessa

Vahva koirankouluttaja-ohjaaja osaa ottaa opettajan roolin koiran koulutuksessa ja pystyy jättämään omat henkilökohtaiset tunnepurkaumat pois. Hän pystyy oikea-aikaisesti antamaan koiralle tunnepitoista hyväksyntää ja paheksuntaa hienovaraisella herkkyydellä sekä vaihtamaan näitä kahta asiaa nopeasti tilanteen mukaan. Tällaiselle henkilölle ei nouse liian usein ”mustia pilviä” oikeasti ylle eikä jää oma hermostuminen päälle. Jos ohjaajalle jää hermostuminen päälle, koira alkaa peilata tätä tunnetta, ja se voi alkaa näkyä koirassa esim. passivoitumisena, ääntelynä, aivasteluna, sijaiskäytöksenä, kiihtymisenä tai ahdistumisena.

Tunnetietoisuus

Ohjaajan on hyvä olla tietoinen omista tunteistaan, kehon liikkeistä ja äänensävyistä, sillä niistä välittyy tunteita koiralle. Tunneilmaisun tulee olla selkeää eikä ristiriitaista kuten ohjaajalla, joka on turhautunut ja samanaikaisesti kehuu koiraa. Koiran olisi hyvä oppia selkeästi tuntemaan hyvän ja pahan fiiliksen. Koiran täytyy saada tuntea kaikenlaisia tunteita ja sen täytyy oppia käsittelemään omia tunteita. Koiran täytyy saada oppia käsittelemään myös stressiä (ei kasvateta pumpulissa), jotta koira selviytyy tässä yhteiskunnassa ja oppii elämään rennosti ihmisten kanssa. Kun koira osaa käsitellä stressitilanteet, niiden vaikutus häviää nopeasti ja koira kykenee rentoutumaan nopeasti.

Koirankoulutus henkisenä harjoituksena

Tässä artikkelissa kävin läpi vain joitakin melko negatiivisia ja särmikkäitä esimerkkejä, mitä koira voi peilata. Jos on halukas kehittymään koirankouluttajana ja ihmisenä, on hyvä pysähtyä katsomaan, mitä koira meistä kertoo. Itsestäni olen löytänyt rajattomuutta, oman voiman puutetta, päälle jäänyttä turhautuneisuutta, ”en ole riittävä” -ahdistuneisuutta, ahdasmielisyyttä ja paljon muuta. Sitä mukaa, kun tällainen koirani peilaama asia tulee tietoisuuteni valoon, pyrin välittömästi käsittelemään asian ja ottamaan siitä oppia muuttamalla omaa ajattelutapaani sekä sitä kautta tunteitani, käytöksiäni ja koulutustapaani. Olen huomannut valtavia muutoksia koirassani, joka kertoo jälleen peilaamisellaan, että olen mennyt henkisessä kasvussani askeleen eteenpäin. Tästä näkökulmasta käsin koirankoulutus on mielettömän kiinnostavaa ja loputtoman opettavaista.

Rankaisun käyttö koesuorituksen eri koulutusvaiheissa

Niemirei
Posted on

Koulutuksen vaiheet

Yksinkertaistaen voidaan ajatella, että koiran kilpailusuorituksen kouluttaminen tehdään kahdessa vaiheessa: rakennus ja paketointi.

Ensin on rakennusvaihe, joka sisältää mm. toiminnan aikaansaamisen (esim. seuraamisen houkuttelu, sheippaus tai kohdetyöskentely), palkkaamisen, vihjeen käytön, harjoittelun eri ympäristöissä ja häiriöissä, sekä määrän, etäisyyden ja keston lisäämisen.

Ennen kokeisiin ja kilpailuihin menoa tehdään paketointivaihe, joka voi sisältää mm. kilpailuliikkeiden ketjuttamisen ja roskakäytösten poimimisen pois halutun kilpailusuorituksen seasta. Siitä saakka, kun alussa koira seurautetaan kilpailukentälle tuomarin luokse ja koira suorittaa kaikki halutut kilpailuliikkeet, siihen saakka, kun se on saanut loppuarvostelun ja se seurautetaan pois kentältä. Koko tämän ajan koiran tulee olla ns. paketissa – toisin sanoen keskittynyt, tarkkaavainen, aktiivinen ja ohjaajan hallinnassa. Kentän ulkopuolella kokeen lopuksi se saa palkkionsa ja se saa vihdoin vapautua koulutetuista käytöksistä omaehtoiseen käyttäytymiseen.

Paketissa oleminen tarkoittaa, että siitä huolimatta, vaikka koira on korkeassa viretilassa, iloinen, innokas, aktiivinen ja täynnä energiaa, sen täytyy olla keskittynyt ohjaajan käskyille. Koira pitää kontaktin ohjaajaan, kuuntelee käskyt, noudattaa niitä, ja se on liikkeissään täsmällinen, nopea, varma ja kestävä. Jos paketointivaihe jää tekemättä tai se ei onnistu kunnolla, koiran kilpailusuorituksen sekaan jää ns. roskakäytöksiä: vilkaisuja ympäristöön (tai laukauksiin, henkilöryhmään, tuomariin ja/tai yleisöön), maan haistelua, keskittymättömyyttä ohjaajaan, kuuntelemattomuutta, ennakointia noutokapulan hakemiseen, ääntelyä jne.

Rankaisu koulutuksen työkaluna

Sekä rakennusvaiheessa että paketointivaiheessa tarvitaan rankaisutyökaluja, jotta koira ymmärtää tarjota jotakin muuta käytöstä tai toimintaa, kuin mitä se juuri tarjosi. Ilman rankaisutyökaluja kouluttajalla ei ole ymmärrettävää tapaa kertoa koiralle, mitä kouluttaja ei halua. Rangaistuksen tarkoitus on vähentää ”ei haluttua” -käytöstä.

Negatiivinen rankaisu (negative punishment, P-) tarkoittaa, että koiralta viedään jotakin pois. Jotakin sellaista, mitä se haluaa, ja tämän palkkion menettäessään koira turhautuu ja yrittää aktiivisemmin tarjota (haluttua) käytöstä. Esimerkiksi koira menee maahan, vaikka kouluttaja sanoo ”istu”, ja koira odottaa innokkaana makkaramakupalaa, jonka se on tottunut saamaan palkkioksi. Rangaistukseksi koira ei saakaan makupalaa, eli menettää palkkionsa. Sen sijaan harjoitus tehdään uudestaan ja vasta, kun koira istuu sanasta ”istu”, koira saa makkaransa.

Positiivinen rankaisu (positive punishment, P+) tarkoittaa, että koiralle annetaan (tai tilanteeseen tuodaan) jotakin epämiellyttävää (henkinen tai fyysinen epämiellyttävä puuttuminen), jota se ei halua saada ja jota se haluaa välttää tai väistää. Positiivisen rankaisun käytöllä on kolme ehdotonta edellytystä.

Positiivisen rankaisun edellytykset

1. Käytös on rakennettu positiivisesti

Ensimmäinen ehdoton edellytys on se, että koiralle on ensin rakennettu haluttu käytös positiivisesti vahvistamalla niin, että se käytös on iloinen ja vahva. Tämä on elintärkeää sen vuoksi, että koiralla täytyy olla selkeä ymmärrys siitä käytöksestä, mihin kouluttaja haluaa koiran väistävän, kun positiivinen rankaisu ”ei halutun” -käytöksen kohdalla tulee.

Jos koiralle ei ole rakennettu ensin positiivisesti haluttua käytöstä (joka toimii sujuvasti vihjeestä), johon se voi väistää positiivista rankaisua, se joutuu konfliktiin, joka voi johtaa passivoitumiseen, opittuun avuttomuuteen, sijaiskäyttäytymiseen, yliaktivoitumiseen tai muuhun traumaattiseen tilaan, jonka koira voi muistaa koko loppuelämänsä. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, mitä positiivinen rankaisu tarkoittaa, miksi sen käyttöä on aina ensin kunnolla harkittava ja miten sitä teoriassa voi käyttää, vaikka sitä ei kouluttajana itse tulisi koskaan käyttämään.

2. Rankaisu koiralle riittävän epämiellyttävä

Toinen ehdoton edellytys on se, että rankaisun täytyy olla teholtaan koirakohtaisesti riittävän epämiellyttävä, jotta koira todella haluaa välttää sen tai väistää sitä, mutta rankaisu ei kuitenkaan aiheuta henkistä tai fyysistä traumaa. Positiivisen rankaisun tärkein tavoite on se, että koira todella väistää rangaistusta ”ei halutusta” -käytöksestä haluttuun käytökseen, josta koira on saanut tutun ja sen sujuvasti osaaman vihjeen ja josta se saa tilanteeseen sopivan palkan.

Jos tätä väistämiskäytöstä ei tapahdu, on pahin mahdollinen seuraamus se, että koira tottuu ja turtuu rangaistuksen saamiseen niin, ettei se väistä eikä halua välttää rangaistusta. Tämä johtaa siihen, että koira jatkaa ”ei haluttua” -käytöstä ja kouluttaja lisää rangaistuksen määrää ja/tai tehoa. Kun koira on turtunut rangaistuksiin, lopputulos on haluton, iloton, passiivinen tai yliaktiivinen, itseään toteuttava, hallitsematon, hermostunut ja keskittymätön koira, joka ei halua kuunnella eikä noudattaa kouluttajan käskyjä. Lisäksi koiran ja ohjaajan välinen suhde ja luottamus kärsivät, eikä koira nauti yhteistyöstä ohjaajan kanssa.

3. Rankaisun oikea ajoitus

Kolmas ehdoton edellytys on rankaisun oikea ajoitus, jonka tulee tapahtua välittömästi väärän toiminnan ilmetessä. Jos koira saa rankaisun liian myöhässä, se yhdistää sen johonkin toiseen asiaan ohjaajassa, liikkeen tekemisessä, ympäristössä, häiriöhenkilössä tms. Jos koira taas ei esimerkiksi seuraamisen aikana tiedosta ääntelevänsä tai vilkuilevansa jatkuvasti ympäristöään, oikea-aikainenkaan rankaisu ei välttämättä korjaa asiaa. Silloin on parempi palkkiolla vahvistaa lisää koiran hiljaisuutta tai koiran kontaktia ohjaajaan.

Työkalujen valinta kouluttajan tärkeimpiä tehtäviä

Taitavalla, koirakohtaisella positiivisen rankaisun käytöllä on mahdollista paketoida koiran käytös ja kilpailusuoritus täysin roskattomaksi, energiseksi, voimakkaaksi, iloiseksi, keskittyneeksi, tarkkaavaiseksi ja aktiiviseksi kilpailusuoritukseksi, jossa koiran viretila säilyy korkeana alusta loppuun ja jossa koira on suoritusvarma ja erittäin häiriönkestävä. Tämän edellytys on koiran ja ohjaajan välinen hyvä luottamussuhde, ohjaajan toimiva auktoriteetti arkielämässä, ohjaajan taito kouluttaa haluamansa käytökset halutuissa koiran tunnetiloissa sekä ohjaajan herkkyys tunnistaa palkkioiden ja rankaisujen toimivat tehot ja määrät koulutuksen aikana. Onnistuneeseen kilpailusuorituksen paketoimiseen päästään koirakohtaisesti taitavalla ketjuttamisella ja johdonmukaisella harjoittamisella. Työkalujen valinta on erittäin koirakohtaista ja yksi kouluttajan tärkeimmistä tehtävistä.

On ymmärrettävä, että rakennusvaiheessa ei positiivista rankaisua käyttämällä ole mahdollista kouluttaa koiralle iloista, aktiivista ja näyttävää käytöstä tai kilpailusuoritusta. Positiivinen rankaisu ei ole käytöksen rakentamiseen tarkoitettu työkalu, mutta negatiivinen rankaisu toimii siinä hyvin.

Positiivinen rankaisu on tärkeä työkalu arjessa ja pennusta asti yhteiskuntakelpoisen koiran kasvatuksessa, kun asetetaan rajoja. Ensisijaisesti kasvatuksessa vahvistetaan toivottuja käytöksiä ja kun tarve vaatii (esimerkiksi henkisesti ja fyysisesti vahvan palveluskoiran kasvatuksessa), täytyy rajat asettaa selvästi, että pentu oppii rauhottumaan käskystä, olemaan purematta ihmistä, olemaan jahtaamatta lapsia, eli elämään turvallisesti ja kasvamaan turvalliseksi yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi.

Koiran rauhoittumisen taito

Niemirei
Posted on

Rauhoittumisen taito eri tilanteissa ja ympäristöissä on avain hyvinvointiin – niin ihmisille kuin eläimillekin. Ihmisille on olemassa mindfulness-harjoituksia ja jokainen on itse vastuussa omasta stressinhallinnastaan. Eläin – koira – sen sijaan elää meidän ihmisten yhteiskunnassa ja joutuu meidän vuoksi ja meidän kanssa eri tilanteisiin ja ympäristöihin, joissa se toimii vaistonvaraisesti ja kokemustensa perusteella. Tästä syystä koiralle olisi hyvinvoinnin nimissä opetettava rauhoittumisen taito. Tässä artikkelissa neuvotaan, miten tämän taidon voi pennulle opettaa ja miten sitä kannattaa soveltaa myös aikuisen koiran kanssa koko sen elämän ajan. Koira, jonka annetaan olla kiihtyneessä stressaantuneessa tilassa, esim. antamalla sen rähjätä hihnassa yrittämättä rauhoittaa koiraa, ei voi hyvin. Se myös helposti antaa pelkonsa laajeta ja lisää kiihtynyttä käytöstään yhä uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin.

Alkuopetus pennun kanssa

Pentu opetetaan rauhoittumaan aluksi ihmisen sylissä. Tämä ihan senkin vuoksi, ettei se rimpuilemalla pääse putoamaan sylistä ja tällä tavoin vahingoittumaan. Pentu otetaan syliin ja pidetään lempeästi kiinni takapuolen alta toisella kädellä ja etujaloista toisella kädellä niin, että etusormi ja peukalo tekevät renkaan toisen etujalan ympäri (turvaote).

Kun pentu on rauhaton ja pyrkii pois sylistä, tiukennetaan otetta hieman, pieni napakka ote riittää. Ajoitus on tärkeä, että koira yhdistää seuraamuksen sen käytökseen. Kun pentu on taas rauhallinen, löyhätään ote heti takaisin lempeäksi. Tällainen otteen napakoituminen on hyvä esimerkki positiivisesta rankaisusta (lisätään jotakin epämiellyttävää) ja otteen löyhääminen negatiivisesta vahvisteesta (jotakin epämiellyttävää poistuu). Pennun rauhallinen käytös saa aikaan sille miellyttävän olon, ja pennun rimpuileminen saa aikaan sille epämiellyttävän olon. Napakka ote ei kuitenkaan saa olla liian napakka, ettei pentu pelästy ja ala puolustaa itseään ja sen vuoksi rimpuilemaan lisää. Omistajan tarvitsee olla kärsivällinen. Kun pentu on rauhallinen vähän pidemmän ajan (esim. 10 sekuntia), lasketaan se alas (positiivinen vahviste, jotakin miellyttävää lisätään). Pidä jatkossa aina huolta siitä, että pentu pääsee sylistä pois vain rauhoittumalla. Jos kiemurtelu alkaa juuri, kun olet laskemassa pentua alas, nosta se uudestaan ylös ja rauhoita lisää. Hyvinvoinnin avain on opettaa kaikille lemmikeille, että niistä voidaan tarvittaessa pitää kiinni ja että poispääsyn ehtona on rauhoittuminen. (Lähde: Tuire Kaimio, Pennun kasvatus)

Aikuisen koiran kanssa

Kun koira on oppinut pennusta saakka rauhoittumisen taidon, sitä taitoa kannattaa käyttää läpi koiran elinajan. Pieni koira on aikuisenakin helppo napata syliin, jos painoa on enintään 5-6 kg. Mutta useimmat koirat ovat isompia, joten sylissä rauhoittaminen ei onnistu. Sen sijaan aikuisen koiran pää voidaan ottaa ”syliin” käsien väliin.

Opetetaan ensin katsekontakti vihjeestä, esim. ”täällä” tai ”katso”. Koira voi istua omistajan edessä ja omistaja odottaa nakin paloja omassa suussaan, että koira katsoisi omistajaa silmiin. Sillä hetkellä, kun koira vilkaisee, omistaja voi naksauttaa klikkerillä ja pudottaa suustaan nakin palan koiralle. Samalla kun koira koppaa nakin ilmasta, voidaan sanoa vihjesana ”katso”. Tehdään toistoja niin, että katsekontaktikäytös alkaa sujua. Myöhemmin vihje annetaan ensin, sitten koira katsoo ja sitten vasta palkitaan koira. Myöhemmin palkkio voi tulla taskustakin, kun koira jo osaa ottaa katsekontaktin.

Nyt yhdistetään koiran ”syliin” ottaminen, eli koira pyydetään istumaan, omistaja ottaa koiran pään ”syliin” omien käsiensä väliin (ei kuitenkaan tarvitse pitää päätä omistajan vartaloa vasten, ainoastaan käsien väliin riittää). Sanotaan ”katso” ja koira ottaa omistajaan katsekontaktin. Palkkioksi ohjaaja silittää koiraa molemmin puolin päätä poskia myöten rauhallisesti. Tässä ollaan rauhoittumassa minuutin tai vaikka 20 minuuttia. Tämä on hyvä mindfulnessharjoitus sekä ihmiselle että koiralle, katsellaan vaan toista silmiin ja ollaan rauhallisia ja lempeitä. Tätä harjoitellaan eri ympäristöissä ja tilanteissa. Tämä harjoitus ei vaadi makupaloja lainkaan, eli jos ne unohtuvat kotiin, niin se ei estä harjoittelemasta. Pääasia, että on kädet mukana, joilla voi silittää ja ääneen voi rauhallisesti kehua koiraa.

Sama harjoitus kannattaa tehdä sekä koira istuen että koira maaten. Kun koira on kyljellään maaten, ei tietenkään tarvita katsekontaktia. Poispääsyn ehtona on rauhallisena pysyminen kyljelleen maaten. Jos koira liikkuu, ohjaaja käsillä ja äänellä vaatii napakammin, että koira rauhoittuu. Ja kun koira rauhoittuu, kädet ja ääni muuttuvat heti lempeiksi.

Käsitteleminen ja hoitotoimenpiteet

Pennulle on opetettava kaikenlaista, mm. käsittelyä, pesua, kynsien leikkuuta, turkin hoitoa. Pennusta saakka harjoitellaan sylissä rauhoittumista ja samalla tavalla harjoitellaan myös rauhallisena pysyminen koko käsittelyn ja hoitotoimenpiteen ajan. Esimerkiksi, kun pentua pestään ja pentu rimpuilee, ote napakoituu hieman ja odotetaan, että pentu rauhoittuu. Kun pentu rauhoittuu, ote löystyy ja pesemistä jatketaan. Poispääsyn ehtona on rauhallisena pysyminen pesemisen, turkin hoidon, kynsien leikkuun tai hampaiden tarkistelun ajan. Aluksi nämä tehdään vain hyvin lyhyen ajan, niin että harjoitus todella onnistuu.

Ohitustilanteet

Itselleni käy usein niin, että unohdan ulkoilulenkille lähtiessä makupalat kotiin. Pientä remmirähinään taipuvaista koiraani olisi hyvä aina tilaisuuden tullen vastaehdollistaa makupaloilla vastaan tuleviin koiriin, mutta tässä on kaksi haastetta. Toinen on makupalojen unohtaminen kotiin ja toinen on tämä kaupunkiympäristö, jossa vastaantuleva koira tullessaan kulman takaa on välittömästi liian lähellä, jotta oma koirani olisi enää rauhallinen vastaehdollistamista ajatellen.

Olen käyttänyt tässä tapauksessa rauhoittamista tilanteessa näin: lempeän päättäväisesti ohjaan rähjäävän pikkukoirani luokseni hihnalla. Menen kyykkyyn ja otan koiran ”syliini” ottamalla sen pään käsieni väliin, sanomalla ”istu” ja ”katso”. Kun pikkukoira istuu minua vastapäätä ja katsoo minua silmiin, silitän sitä rauhallisesti molempia poskia pitkin ja kehun rauhallisesti. Sillä välin ohittava koira saa mennä meidän ohitse kaikessa rauhassa. Jos pikkukoirani liikkuu tai sen silmät pyörivät, tiukennan otettani hieman ja sanon napakammin ”istu – katso”. Ja heti, kun pikkukoira katsoo minua, löyhään otetta ja silitän ja kehun rauhallisesti. Tämä on auttanut pikkukoiraa rauhoittumaan tilanteissa hämmästyttävän nopeasti, ja huomaan, ettei se enää reagoi yhtä tulisesti uusissa tilanteissa.

Harjoituskentät

Jos koira käy kierroksilla harjoituskentistä (tai muista ympäristöistä), ottaisin tämän rauhoittumisharjoituksen vakiintuneeksi virittelyksi kentän reunalle ennen kuin varsinainen harjoitus tehdään. Koira saa rauhoittua niin monta minuuttia kuin sen tarvitsee ja ohjaajallekin tällainen keskittymisen tila tekee vain hyvää. Koira istuu ohjaajan edessä ja katsoo ohjaajaa silmiin, ohjaaja silittää koiraa molemmin puolin päätä rauhallisesti ja katsoo koiraa silmiin. Kun koira on rauhoittunut, voi varsinainen harjoitus alkaa.

Rauhoittuminen ja sen soveltamisen taito

Meillä koiranomistajilla olisi hyvä olla koiran rauhoittamisen keinoja ja tapoja, joita voimme käyttää siitä huolimatta, ettei mukana ole muuta kuin omat kädet ja oma ääni. Olisi hyvä, jos koira osaisi arvostaa meidän sosiaalista hyväksyntäämme ja meidän hyväilevää käsittelyämme. Itse koen, että koiran rauhoittumisen taito sekä istuen (meillä vihjeestä ”istu – katso”) että kyljelleen maaten (meillä vihjeestä ”käy pötköttään”), ovat olleet sovellettavissa ja hyödyksi niin monessa tilanteessa, että siksi halusin jakaa nämä ajatukset eteenpäin. Paras esimerkki tällaisesta hyödystä on onnistuneesti röntgenkuvien ottaminen koirasta – ilman nukuttamista ja rauhoitusaineita, pelkästään koiran omalla rauhoittumisen taidolla. Jospa joku muukin saisi lisää hyvinvointia omaan ja koiransa elämään näillä keinoin.