Olen innostunut kuuntelemaan Scandinavian Working Dog Institute (SWDI) -webinaareja. He kouluttavat työkoiria erilaisiin etsintä- ja hajutunnistustöihin, vartiointiin ja suojeluun positiivisen vahvistamisen menetelmillä. Heidän tavoitteensa etsintätöissä on kehittää koirasta intensiivinen, korkeaa nuuhkimistiheyttä ja maksimaalista motivaatiota omaava etsintäkoira. Koulutuksen kautta saavutetaan kolme tärkeää ominaisuutta koiralle; koira pyrkii mahdollisista esteistä ja haasteista huolimatta sitkeästi kohti päämäärää, koira työskentelee pitkään motivoituneesti menettämättä uskoaan löytämisestä, ja koira työskentelee intensiivisesti välittämättä mistään häiriöistä ympäristössä.

Koulutuksen päävaiheet ovat 1. Motivaation kehittäminen (ruoka ja leikki), 2. Etsintämotivaation kehittäminen. Riippuen koiran työtavoitteesta koulutus jatkuu ilmaisu-, hajutunnistus- ym. harjoitteluun. Ensimmäisiin vaiheisiin käytetään aikaa kuukausia, ja koulutuksen edetessä tarvittaessa palataan edelliseen vaiheeseen missä tahansa kohtaa koiran työuraa.

SWDI:n koulutusvaiheita opetellessani olen huomannut, että samoja vaiheita kannattaa hyödyntää koulutettaessa palveluskoirakokeisiin esineruutu-, metsäjälki- ja hakukoiraa. Kuitenkin on huomioitava, että kaikki koirat eivät sovellu suoraan näihin koulutusvaiheisiin, sillä SWDI haluaa valita koulutukseen vain sellaisia koiria, jotka kehittyvät jahtaamaan sekä ruokaa että lelua. Meidän harrastuskoiristamme kaikki koirat eivät innostu lelun jahtaamisesta, mutta ruoka yleensä kelpaa. Käyn tässä artikkelissa läpi ensisijaisesti koulutuksen vaiheet lelulla palkattaville esineruutukoirille, ja sitten ehdotan, miten ruokapalkattavia voisi mahdollisesti motivoida myös intensiivisempään etsintään.

PALKKIO- JA VIRHEMERKIT

SWDI käyttää koulutuksessa kolmea eri palkkiomerkkiä; verbaalinen ”JES” tarkoittaa, että koiran käytös oli oikein ja koira saa merkin perään heti palkkionsa ja palaa ohjaajan luokse, ei-verbaalinen klikkeri tai pilli tarkoittaa samaa eli käytös on oikein, ota palkkiosi ja palaa ohjaajan luokse (tai ota palkkiosi ohjaajan luona). Sana ”OK” on merkki, joka tarkoittaa, että koiran käytös oli oikein ja koira vapautuu palkkiolle, eikä sen tarvitse palata ohjaajan luokse. Koiran oppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä tarkemmin palkkiomerkki osuu oikean käytöksen päälle, eli ajoitus on tarkasti oikea.

Virhemerkkinä SWDI:n kouluttajilla on esimerkiksi ”wrong”, ”ops” tai ”try”. Tämän virhemerkin tarkoitus on informoida koiralle, että se tarjosi vihjesanaan väärää käytöstä ja virhemerkki ilmoittaa koiralle, että sen vuoksi koira menetti juuri palkkionsa, ja koiran tulee tarjota jotain muuta käytöstä tämän virhekäytöksen sijaan. Virhesanan ajoituksen tulee olla tarkka, sana sanotaan täysin neutraalisti, eikä siihen tulee sisältyä mitään negatiivista tunnetta eikä stressiä. Se on vain puhtaan ja 100% kommunikaation työkalu.

RUOKAMOTIVAATION KEHITTÄMINEN

Ruokakäden seuraaminen ja kädessä olevan ruuan tavoittelu on mekaaninen taito, jota tarvitaan kaikessa koulutuksessa. Lisäksi tavoittelu lisää koiran kehotietoisuutta ja kehon hallintaa, sekä tavoittelussa lisätään ja vahvistetaan kiihtyvyyttä ja toiminnan nopeuttamista. Jokaisessa harjoituksessa pyritään hyvään intensiteettiin ja joka harjoituksessa intensiteettiä vähän lisätään (vähän kovempaa, vähän kauemmin, jne.). Pennun ja nuoren koiran koulutuksessa optimaalisinta on, että koira saa kaiken ruokansa tehtävien kautta ohjaajan kädestä. Näin ruokailusta ja palkkiohetkistä tulee hauskoja, sosiaalisia, katsekontaktia ja kontaktihakuisuutta vahvistavia. Kädestä ruoan tavoittelun hetkellä ehdollistetaan myös palkkiomerkki ”JES”. Pentu tavoittelee ruokaa kädestä kurottamalla, tekemällä käden perässä voltteja ja kieppejä, kahdeksikkoja, pitkiä suoria linjoja, jne. Tämä käy myöhemmin myös alkulämmittelynä lelun jahtaamiselle ja muulle rasittavammalle toiminnalle.

LEIKKIMOTIVAATION KEHITTÄMINEN

Ensimmäinen vaihe leikkimotivaation kehittämisessä on rättivapa. Nahkarätti on pennun hampaille hyvä, koska siihen ei jää mihinkään silmukkaan hammas kiinni. Se on myös kestävä ja siihen on mukava purra kovaa. Käytän itse Puuilossa myytävää hevosen juoksutusraippaa, jonka päähän olen sitonut palasen nahkaa (tai koirille tehdyn nahkarättilelun). Tavoite on saada pentu jahtaamaan rättiä pitkiä suoria linjoja niin intensiivisesti kuin mahdollista, ja saatuaan rätin kiinni, puremaan siihen kovaa, täyden suun otteella ja varman rauhallisesti, sekä pitämään lelua suussaan. Koira saa kantaa rättiä ja olla siitä ylpeä, koiraa kehutaan, mutta ohjaaja yrittää salaa välillä varastaa rätin. Jos koiralta vähänkin ote herpaantuu, niin rätti varastetaan ja se lähtee heti uudestaan liikkeelle. Tarkoitus ei ole siis taistella koiran kanssa, vaan opettaa tuo kovaa pureminen ja hyvä ote, mitkä ovat merkkejä asenteesta hyvään etsintään! Kaikki intensiivinen käytös otetta myöten on tärkeää myös etsintäkoiralle, sillä intensiivinen etsintäkoira syntyy intensiivisistä käytöksistä kokonaisuudessaan. Rättivapa yhdistää myös kovan intensiivisen lelun tavoittelun etsintään niin, että rättiä nostetaan pennun nähden korkeammasta ruohikosta ja lasketaan välittömästi alas. Pentu tekee näin ensimmäisen etsintänsä.

  
Toinen vaihe leikkimotivaation kehittämisessä on punainen kongi, jossa on naru. Sen vuoksi juuri punainen kongi, että myöhemmin hajutunniste- ja jälkikoirille käytetään tuosta punaisesta kongista leikattuja millin kokoisia pieniä palasia etsinnän kohteena. Koira on oppinut silloin motivoitumaan täydesti punaisen kongin hajuun, kun sen kanssa on ensin kehitetty leikkimotivaatiota. Esineruutukoiralle ei ole siis tärkeää, että käytetään juuri punaista kongia, mutta olisi tärkeää, että samaa materiaalia oleva samanlainen narulelu olisi käytössä tässä leikkimotivaation kehittämisvaiheessa kuin myöhemmin etsintämotivaation kehittämisvaiheessa (esimerkiksi foam-narupallo sopisi hyvin). Tavoite on, että koira juoksee kongin perässä niin lujaa kuin pystyy ja puree niin kovaa kuin pystyy. Tämän jälkeen siirrytään etsintään.  

ETSINTÄMOTIVAATION KEHITTÄMINEN

Ensimmäinen vaihe etsintämotivaation kehittämisessä on punaisen narukongin etsiminen. Tätä vaihetta harjoitellaan paljon! Koira on jo kehitetty motivoitumaan maksimaalisesti narukongin tavoittelusta. Syy, miksi etsintä aloitetaan punaisella narukongilla (tai samalla lelulla, millä leikkimotivaatio on vahvistettu) on se, että koira on valmis etsimään ko. lelua kauan (motivoi etsintäkestävyyttä) ja koira on valmis menemään esteiden yli/läpi löytääkseen ko. lelun. Etsintäkoiran yksi tärkeä ominaisuus on päämäärätietoisuus välittämättä ajan kulumisesta, häiriöistä ja esteistä. Päämäärätietoinen koira ei luovu etsimisestä, eikä varsinkaan saatuaan hajun kongista, eikä pysähdy tai tule kysymään ohjaajalta apua. Tärkeää on jatkuvasti seurata koiran asennetta sillä hetkellä, kun se tarttuu leluun; Koiran tulee todella haluta purra leluun nopeasti ja kovaa. Kongia ei heitetä koiran nähden piiloon, vaan koira etsii piilossa valmiiksi olevan kongin ja tarttuu siihen heti. Tavoite on saada koiralle uusi elämys lähes joka päivä, eli etsintäympäristö/-kohde vaihtuu jatkuvasti: rengaspino, ruohikko, pusikko, hiekkakasa, auto ulkopuolelta, kodin seinusta (ulkoa tai sisältä), puiston penkki, tyhjien pullojen kasa, pallomeri, maastoratsastuseste, grillikatos, laavu, jne. Minusta tämä on aivan älyttömän motivoivaa myös ohjaajalle! Lisäksi tässä tulee kaupan päälle kaksi hienoa asiaa: Ohjaajan aito ilo ja ilon huuto juuri sillä hetkellä, kun koira löytää ja iskee leluun kiinni (mikä motivoi koira entisestään löytämään), sekä koiran aito halu palauttaa lelu ohjaajan luokse, jotta jahtileikki ohjaajan kanssa jatkuu.

ESINE-ETSINTÄMOTIVAATION KEHITTÄMINEN 

Koira voi olla jo reilusti yli 1-vuotias ennen kuin sille esitellään ensimmäisen kerran varsinainen esineruutuesine, esim. hanska, kenkä, lompakko tms. Tähän mennessä koira on ehtinyt etsiä kongia jo monesta kohteesta ja on maksimaalisesti motivoitunut etsimään ja löytämään sen. Esineen esittelyn koiralle voi tehdä monella tavalla, esim. leikkimällä esineellä ensin jahtileikki, kuten rättivavalla ja narukongilla. Sen jälkeen esineen voi piilottaa eri kohteisiin, kuten narukongia on piiloteltu valmiiksi.

Esineruutuun liittyy esineen luovutus ohjaajalle. Koesääntöjen mukaan Suomessa koira saa luovuttaa esineen ohjaajalle missä tahansa asennossa, eikä sen tarvitse esittää esineen pitämistä, vaan se saa samalla hetkellä irrottaa esineestä, kun ohjaaja ottaa esineestä kiinni ja sanoo ”kiitos” tai ”irti”. Mutta pennulle mieluinen temppu, mikä kannattaa esineen luovuttamista varten opettaa, on leuan pitäminen ohjaajan kämmentä vasten pari sekuntia. Myöhemmin tätä voi hyödyntää esineruudussa niin, että koira tuo esineen ohjaajalle, pitää esinettä leuka ohjaajan kämmentä vasten pari sekuntia, ja sitten ohjaaja sanoo ”kiitos”, ja koira irrottaa esineestä. Tästä palkaksi koira saa jahdata narukongia.

Lopuksi tehdään esineruudun risteilykoulutus eri esineillä metsämaastossa. Tähän liittyy esimerkiksi kaistaleet, haamuristeily, koetallauksella tehdyssä ruudussa suorien pistojen vahvistaminen, sekä kokeenomainen risteily.

RUOKAPALKATTAVAT KOIRAT

Koirat, jotka eivät motivoidu lelun tavoittelusta, kannattaa motivoida ruualla. Kokeilisin hyödyntää punaista kongia ilman narua, täyttämällä kongin jollain superherkulla (esim. maksapasteijamössö), ja piilottamalla sitä. Kun koira löytää kongin, se saa heti alkaa herkuttelemaan kehujen kera, tai se voi tuoda kongin ohjaajalle, joka pitää kongia niin, että koira pääsee herkuttelemaan antaumuksella. Esineitä esiteltäessä ruokapussukat voi piilottaa esineiden sisälle aluksi.

Palveluskoirakokeen esineruudussa tuomari haluaa nähdä juuri päämäärätietoisia, motivoituneita ja kestäviä etsintäkoiria. On iso virhe, jos kokeessa koira saa esineestä hajun, etsii vain hetken ja luopuu hajusta jatkaakseen muualle etsimään. Onneksi aina, missä tahansa vaihetta koulutusta, koiran ruoka-, leikki- ja etsintämotivaatiota voi ja kannattaa vahvistaa!

Teksti: Reija Nieminen 

Lähde: SWDI, Scandinavian Working Dog Institute