1. Kuka olet?

Olen Reija Nieminen, koirankoulutusyrittäjä Keravalta. Yritykseni Tmi Haamuja Tuulessa tekee koirankoulutus- ja kilpailuvalmennuspalveluja ympäri Suomea. Eniten valmennuksia teen palvelus- ja pelastuskoirien henkilöetsintään ja tottelevaisuuteen. Yritykseni arvoja ovat ohjaajan ja koiran hyvinvointi, yhteistyö ja kehittyminen.

• Mitä koirankoulutus mielestäsi on?

Pikaisesti ajateltuna koirankoulutus on koiran käytöksen muokkaamista ja toivottujen käytösten positiivista vahvistamista. Syvemmin ajateltuna se on valtavan montaa asiaa:

• Koirankoulutus on tunnetaito- ja tietoisuusharjoittelua, missä ohjaaja tiedostaa oman kehon ja äänensävyn kautta välittämät tunteet ja olotilat koiralle.
• Koirankoulutus on koiran ilmeiden, eleiden, tunteiden ja olotilan lukemista ja tulkintaa.
• Koirankoulutus on koiran tunteiden ja viretilojen ohjaamista, esimerkiksi kiihtyneisyydestä rauhalliseen keskittymiseen, tai rentoudesta aktiiviseen keskittymiseen.
• Koirankoulutus on ohjaajan henkistä kehittymistä ja kasvua, missä ohjaajalla on mahdollisuus tiedostaa esimerkiksi vanhat traumat epäonnistumisen pelosta tai hylätyksi tulemisen pelosta, sekä käsittelemällä näitä tunteita, käymällä niitä läpi, muodostaa uusia rakentavia tapoja toimia ja ajatella. Ohjaaja voi kasvaa peloistaan yli ja päästä henkisesti eteenpäin kohti eheyttä ja henkistä tasapainoa.
• Koirankoulutus on tietoista hyväksyvää läsnäoloharjoittelua. Koira elää täysin hetkessä ja sen kanssa yhteyteen pääsee keskittymällä hetkeen.
• Koirankoulutus on kommunikaatioharjoittelua, missä ohjaajan äänensävyillä on valtava merkitys siihen, miten koira meitä ohjaajia tulkitsee. Hyvä kommunikaatio on avain hyvään suhteeseen koiran kanssa. Kun koira ja ohjaaja osaa kommunikoida keskenään, koiran kanssa on helppo elää arjessa, molemmat ymmärtävät toisiaan ja ymmärrys luo luottamusta, rentoutta ja tasapainoa suhteeseen ja arkeen.
• Koirankoulutus on sekä ohjaajan että koiran motoristen taitojen harjoittelua. Motorinen taito tarkoittaa yhdellä tai useammalla kehon osalla toteutettua tavoitteellista, opittua ja tahdonalaista liikettä. Mitä tarkemmin ohjaaja ja koira suorittavat yhdessä esimerkiksi jonkun kilpailuliikkeen, ja pystyvät toistamaan harjoittelun kautta tämän satoja kertoja, sitä vahvempi kilpailurutiini ja suoritusvarmuus kilpailuun muodostuu. Motorista taitoa ja kehotietoisuutta ovat myös ohjaajan kyky palkita koiraa oikein, oikealla ajoituksella, oikeaan suuntaan, sekä kyky olla täysin passiivinen kilpailuasennossa ja kyky aktivoitua oikeaan aikaan oikealla tavalla.

• Mistä aloitat pennun/koiran kouluttamisen?

Aloitan kouluttamisen palkkiojärjestelmän rakentamisella, eli ihan aluksi vahvistan pennun/koiran halua pyrkiä palkkiolle. Vastustus lisää tahtoa ja saatan hieman estää pentua, kun se tavoittelee palkkioruokaa. Kun pentu käyttää hieman voimaa tavoitteluun, poistan vastuksen ja pentu pääsee ryntäämään ruualle. Haluan pennulle mielikuvan siitä, että hän on itse vahva ja voimaa saa käyttää. Kun pentu käyttää mahdollisimman paljon energiaa ja voimaa palkkion tavoitteluun, voin aloittaa aktiivisen keskittymisen harjoittelemisen.

Aktiivinen keskittyminen on sitä, että kun pentu aktiivisesti ja innokkaasti katsoo ohjaajaa kasvoihin, se saa luvan tavoitella ja saavuttaa palkkiota. Vähitellen pentu saa innokkaasti hakea kontaktia ohjaajan kasvoihin, vaikka ohjaaja kääntäisi selkäänsä pennulle. Ja vähitellen keskittymistä kasvoihin pidennetään. Tässä harjoittelussa on valtavan tärkeää, että ohjaaja on täysin passiivinen ja pentu saa olla aktiivinen ja yrittää itse keksiä, miten se saa palkkionsa. Vasta palkitsemishetkellä ohjaaja on hetken ajan aktiivinen ja kehuu suuresti palkitessaan pentua. Kun aktiivinen keskittyminen ja kontaktihakuisuus alkaa sujua, voin siirtyä seuraamisen harjoittelemiseen. Seuraamisessa opetan pennulle ensin oikean tunteen ja seuraamisasennon, eli itsevarmuuden, halukkuuden, määrätietoisuuden ja vapautuneen tunteen, rytmikkään askelluksen etuosa kevyenä, rintakehä auki, korvien tyvet ja häntä ylhäällä. Vasta, kun tunne ja asento ovat oikein, opetan oikean paikan ohjaajan vierellä. Pyrin välttämään aloitusta ja lopetusta perusasennosta, eli aloitan seuraamisharjoituksen suoraan liikkeeseen ja palkitsen pennun liikkeestä, ilman pysähdystä. Liikkeellelähdöt perusasennosta ja pysähdykset perusasentoon opetan erikseen.       

• Pentu, koira tarvitsee rajoja. Miten ne opetetaan koiralle ja mikä on tärkeintä?

Rajojen kertominen ja opettaminen pennulle/koiralle on valtavan tärkeää, jotta tämä oppii mitä purraan ja mitä ei, mitä saa laittaa suuhun, milloin rauhoitutaan ja milloin saa riehua (itsehillintä ja –hallinta), minne liikutaan ja minne ei, miten kohdellaan muita yksilöitä (aikuisia ja kasvavia) jne. Rajattoman yksilön ”oireisiin” kuuluvat esimerkiksi malttamattomuus odottaa omien tarpeiden tyydyttymistä, rauhoittumiseen ja pysähtymiseen kykenemättömyys, itsensä hoitamisen ja käsittelyn vastustaminen (esim. kynsien leikkaaminen, harjaaminen, eläinlääkärin tekemä tutkiminen, sirun lukeminen), omistajan pureminen ”vahingossa” leikin varjolla, omistajan pureminen tilanteissa joissa koira ei halua tulla kosketetuksi tai estetyksi (esim. ohitustilanteessa hihnalla estetään koiraa ja koira puree sen vuoksi omistajaa), liika kiltteys, auktoriteettien vastustaminen, ”tyranni” joka vaatii kaiken itselleen, muiden tarpeiden huomioimattomuus, passiiviseksi jättäytyminen, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, ahdistuneisuus, sisäisen turvattomuuden tunne ja pelkotilat.

Rajojen asettaminen on usein käytännön tilanteissa epämiellyttävää ja vaikeaa. Pentu/koira suuttuu, pettyy ja turhautuu, kun hän ei saa haluamaansa, tai pentua/koiraa rajoitetaan tai pennulta/koiralta vaaditaan jotain. Pennun/koiran pettymys aiheuttaa syyllisyyttä ja epävarmuutta rajojen asettajassa. Mutta jos tässä kohtaa annetaan periksi, se on pennun/koiran kannalta vahingollista. Pentu/koira oppii, ettei omistaja tarkoita, mitä hän sanoo. Pennun/koiran sinnikkyys tahdon läpi saamiseksi kasvaa. Omistajan uskottavuus haihtuu pennun/koiran mielessä. (Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto)

Omistajan yhdeksi työkaluksi tulee kommunikointi. Ihmisten kesken keskustelu lisääntyy, ymmärretään entistä enemmän perusteluja ja kompromisseja, vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Koiran kanssa kommunikointi tehdään tunteita herättävillä katseilla, puheessa olevan äänen painoilla, eleillä ja kosketuksilla. Koiran omistaja kouluttaa ja kasvattaa koiransa oikea-aikaisilla positiivisilla vahvisteilla tekemään toivottuja käytöksiä, temppuja ja kilpailusuorituksia.

Arjessa koiralle annetaan oikea-aikainen palaute, hyvä tunne tai paha tunne sen mukaan, mikä käytös koiralla on ja minkä käytöksen halutaan arkielämässä kasvavan tai vähentyvän. Oikea-aikaisessa palautteessa tärkeintä on, että palaute on oikein mitoitettu. Jos pentu tekee jotain väärin, palaute antaa koiralle sopivan epävarman olon ja pentu lopettaa ei-toivotun toiminnan heti siihen. On äärimmäisen tärkeää, että sillä sekunnilla, kun ei-toivottu käytös loppuu, omistaja on välittömästi takaisin hyväntuulinen ja rento, koiranpennun paras ystävä. Heti, kun pentu lopettaa ei-toivotun käytöksen, se saa omistajalta hyvän mielen, sekä oppii rauhoittumaan ja käsittelemään stressiä nopeasti. Se oppii, että kaikesta selviää tekemällä yhteistyötä ihmisten kanssa sekä käyttäytymällä rennosti ja rauhallisesti eri tilanteissa ja paikoissa eri ihmisten kanssa.

Kun pennulle/koiralle annetaan paljon rakkautta ja hyväksyntää, sekä rajoja asetetaan terveellä tavalla, pentu/koira oppii elämää yhteisössä ja yhteiskunnassa, oppii sietämään stressiä, oppii käsittelemään tunteitaan, oppii tasapainoista ja eheää tunneilmaisua, tervettä itsetuntoa, itsehillintää ja –hallintaa, luottamusta itseen ja toisiin, sisäistä turvantunnetta, itsen ja toisten rajojen kunnioitusta, itsen ja toisten arvostusta, syvää läheisyyden tunnetta, halua tehdä yhteistyötä jopa silloin, kun yhteistyön aihe tai siitä saatava palkkio ei juuri sillä hetkellä ole pentua/koiraa kiinnostava. Pentu/koira on itsevarma, rauhallinen ja rauhoittumiseen kykenevä aikuisenakin. Pentu/koira antaa käsitellä ja tutkia itseään ja hoitaa itseään. Yleisesti pentu/koira tuntee olevansa turvassa ja hyväksytty tässä yhteiskunnassa.

Muita tärkeitä työkaluja hyvään arkihallintaan ovat kommunikaation ohella mm. käskystä rauhoittumisen taito, käskystä luopumisen taito, käskyllä lähellä pysyminen,  vastaehdollistaminen, siedättäminen, ei-toivotun käytöksen sammuttaminen, käskystä luokse tuleminen sekä katsekontaktilla luvan pyytäminen. 

• Mitkä ovat ohjaajan/omistajan haasteita, kun tavoitteena on pk-kokeet?

Haasteina voi olla osaavan ja kannustavan harjoitusryhmän löytäminen. Positiiviset ja osaavat harjoitusolosuhteet sekä kannustava ilmapiiri on edellytys nousujohteiselle ja menestyvälle koulutukselle. Tavoite on ensisijaisesti tehdä koirasta PK-koeliikkeissä itsevarma, määrätietoinen, vapautunut ja halukas. Jos koulutus tehdään liian isoissa paloissa, ja/tai ohjaajaa neuvotaan antamaan koeliikkeen opettamisvaiheessa pakotteita, koira oppii paljon epävarmuutta, ja jopa negatiivista stressiä ja yhdistää tunteen liikkeen tekemiseen. Jos ohjaaja ei hallitse omaa temperamenttiaan tai turhautumistaan, voi ohjaajalla olla vaikeaa välittää koiralleen itsevarmuutta ja määrätietoisuutta. PK-koulutuksessa tulisi pyrkiä alusta loppuun saakka siihen, että koira ei koe minkäänlaista negatiivista stressiä koeliikkeiden tekemisessä.

Ensin PK-liikkeet pilkotaan pieniksi osiksi, jotka koulutetaan koiralle positiivisesti vahvistamalla, sekä huolehditaan koiran innokkaasta, aktiivisesta keskittymisestä jatkuvasti. Kun pienet osat on koulutettu, aloitetaan tekemään isompia käytösketjuja liikkeistä ja silloin tällöin kokonaisia liikkeitä. Lopulta koulutetaan esimerkiksi koeliikkeitä koejärjestyksessä (välipalkoin) niin, että koira oppii innokkaasti tekemään kokeen kaikki siirtymät kentälle tulosta loppuarvosteluun saakka. PK-kokeissa koiran tulee pystyä keskittymään omaan suoritukseen häiriön alaisena, sillä kentällä on toinenkin koira suorittamassa yhtä aikaa. Koeliikkeitä kokeenomaisessa järjestyksessä koulutetaan siis myös koiraparin kanssa kymmeniä harjoituskertoja.  

• Minkälaisia haasteita kohtaat kouluttaessasi erilaisia koiria ja ohjaajia?

Ohjaajissa kohdattuja haasteita ovat esim.

• Ohjaaja on ylijännittynyt, koska pelkää epäonnistumista.
• Ohjaaja on yliturhautunut, koska ei saa vilkasta koiraansa keskittymään.
• Ohjaaja on masentunut, koska syyllistää itseään koiransa koulutuksen tai viretilan epäonnistumisesta.
• Ohjaaja vähättelee ja/tai halveksii itsensä tai koiransa ominaisuuksia, koska on pettynyt omaan tai koiransa osaamistasoon.
• Ohjaaja on ahdistunut jostain tietystä kilpailuliikkeestä, koska on tässä koulutuksessa aiemman koiransa kanssa epäonnistunut.

Tehtäväni valmentajana on saada ohjaaja voimaantumaan ja välittämään haluttuja positiivisia tunteita koiralle, sekä keskittymään ohjaamiseen niin, että saadaan flow-tunne harjoittelun myötä. On sekä ohjaajan että koiran etu, että nämä haasteelliset ja stressaavat tunteet saadaan ohjaajalta käsiteltyä ja muutettua positiivisiksi.

Koirissa kohdattuja haasteita ovat esim.

• Koira on alivireinen ja ohjaaja yrittää epätoivoisesti saada koiraansa lisää virettä.
• Koira ei halua katsoa ohjaajaa, koska ei arvosta tai kunnioita ohjaajaa, tai ei koe ohjaajaa mielenkiintoiseksi, tai ei halua tavoitella ohjaajalla tarjolla olevaa palkkiota.
• Koira on ylivireinen, ei keskity ja/tai ääntelee.
• Koira ei pääse ajatuksissaan palkkiosta eroon, eikä pysty keskittymään tehtävään.

Valmennuksessa muistutan jatkuvasti ohjaajia siitä, että heidän tulisi olla kilpailuasennossa urheilullisen ryhdikkäitä ja passiivisia. Kun ohjaaja antaa käskyn (vihjesanan), ohjaajan keho pysyy senkin ajan paikoillaan, eikä kierry, eikä käsi tai pää liiku. Koira oppii kuuntelemaan käskyjä vasta, kun se ei saa mitään vihjettä ohjaajan eleistä. Äänensävyillä ja käyttämällä erilaisia virettä sääteleviä palkkaustapoja, saadaan muutettua koiran ali- tai ylivirittyneisyyttä, ja keskittymishalukkuutta.    

• Ja lopuksi, olet kouluttanut myös hovawartteja, eroaako ne mielestäsi kouluttavuudessa jotenkin muista palveluskoiraroduista?

Hovawarteissa, kuten monissa muissakin roduissa, on hyvin eri temperamentin omaavia yksilöitä. Toiset ovat luonnostaan aktiivisia ja halukkaita käyttämään energiaa ja voimaa tekemiseen. Toiset ovat taas rauhallisia. Mielestäni hovawart ei eroa muista palveluskoiraroduista, muuta kuin fyysiseltä olemukseltaan, sillä monet yksilöt ovat todella isokokoisia. Joskus iso koira voi olla jähmeä, mutta yhtä lailla se voi olla todella aktiivinen ja energinen. Riippuu ihan yksilöstä.