Olen innostunut kuuntelemaan Scandinavian Working Dog Institute (SWDI) -webinaareja. He kouluttavat työkoiria erilaisiin etsintä- ja hajutunnistustöihin, vartiointiin ja suojeluun positiivisen vahvistamisen menetelmillä. Heidän tavoitteensa etsintätöissä on kehittää koirasta intensiivinen, korkeaa nuuhkimistiheyttä ja maksimaalista motivaatiota omaava etsintäkoira. Koulutuksen kautta saavutetaan kolme tärkeää ominaisuutta koiralle; koira pyrkii mahdollisista esteistä ja haasteista huolimatta sitkeästi kohti päämäärää, koira työskentelee pitkään motivoituneesti menettämättä uskoaan löytämisestä, ja koira työskentelee intensiivisesti välittämättä mistään häiriöistä ympäristössä.

Koulutuksen päävaiheet ovat 1. Motivaation kehittäminen (ruoka ja leikki), 2. Etsintämotivaation kehittäminen. Riippuen koiran työtavoitteesta koulutus jatkuu ilmaisu-, hajutunnistus- ym. harjoitteluun. Ensimmäisiin vaiheisiin käytetään aikaa kuukausia, ja koulutuksen edetessä tarvittaessa palataan edelliseen vaiheeseen missä tahansa kohtaa koiran työuraa.

SWDI:n koulutusvaiheita opetellessani olen huomannut, että samoja vaiheita kannattaa hyödyntää koulutettaessa palveluskoirakokeisiin esineruutu-, metsäjälki- ja hakukoiraa. Kuitenkin on huomioitava, että kaikki koirat eivät sovellu suoraan näihin koulutusvaiheisiin, sillä SWDI haluaa valita koulutukseen vain sellaisia koiria, jotka kehittyvät jahtaamaan sekä ruokaa että lelua. Meidän harrastuskoiristamme kaikki koirat eivät innostu lelun jahtaamisesta, mutta ruoka yleensä kelpaa. Käyn tässä artikkelissa läpi ensisijaisesti koulutuksen vaiheet lelulla palkattaville esineruutukoirille, ja sitten ehdotan, miten ruokapalkattavia voisi mahdollisesti motivoida myös intensiivisempään etsintään.

PALKKIO- JA VIRHEMERKIT

SWDI käyttää koulutuksessa kolmea eri palkkiomerkkiä; verbaalinen ”JES” tarkoittaa, että koiran käytös oli oikein ja koira saa merkin perään heti palkkionsa ja palaa ohjaajan luokse, ei-verbaalinen klikkeri tai pilli tarkoittaa samaa eli käytös on oikein, ota palkkiosi ja palaa ohjaajan luokse (tai ota palkkiosi ohjaajan luona). Sana ”OK” on merkki, joka tarkoittaa, että koiran käytös oli oikein ja koira vapautuu palkkiolle, eikä sen tarvitse palata ohjaajan luokse. Koiran oppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä tarkemmin palkkiomerkki osuu oikean käytöksen päälle, eli ajoitus on tarkasti oikea.

Virhemerkkinä SWDI:n kouluttajilla on esimerkiksi ”wrong”, ”ops” tai ”try”. Tämän virhemerkin tarkoitus on informoida koiralle, että se tarjosi vihjesanaan väärää käytöstä ja virhemerkki ilmoittaa koiralle, että sen vuoksi koira menetti juuri palkkionsa, ja koiran tulee tarjota jotain muuta käytöstä tämän virhekäytöksen sijaan. Virhesanan ajoituksen tulee olla tarkka, sana sanotaan täysin neutraalisti, eikä siihen tulee sisältyä mitään negatiivista tunnetta eikä stressiä. Se on vain puhtaan ja 100% kommunikaation työkalu.

RUOKAMOTIVAATION KEHITTÄMINEN

Ruokakäden seuraaminen ja kädessä olevan ruuan tavoittelu on mekaaninen taito, jota tarvitaan kaikessa koulutuksessa. Lisäksi tavoittelu lisää koiran kehotietoisuutta ja kehon hallintaa, sekä tavoittelussa lisätään ja vahvistetaan kiihtyvyyttä ja toiminnan nopeuttamista. Jokaisessa harjoituksessa pyritään hyvään intensiteettiin ja joka harjoituksessa intensiteettiä vähän lisätään (vähän kovempaa, vähän kauemmin, jne.). Pennun ja nuoren koiran koulutuksessa optimaalisinta on, että koira saa kaiken ruokansa tehtävien kautta ohjaajan kädestä. Näin ruokailusta ja palkkiohetkistä tulee hauskoja, sosiaalisia, katsekontaktia ja kontaktihakuisuutta vahvistavia. Kädestä ruoan tavoittelun hetkellä ehdollistetaan myös palkkiomerkki ”JES”. Pentu tavoittelee ruokaa kädestä kurottamalla, tekemällä käden perässä voltteja ja kieppejä, kahdeksikkoja, pitkiä suoria linjoja, jne. Tämä käy myöhemmin myös alkulämmittelynä lelun jahtaamiselle ja muulle rasittavammalle toiminnalle.

LEIKKIMOTIVAATION KEHITTÄMINEN

Ensimmäinen vaihe leikkimotivaation kehittämisessä on rättivapa. Nahkarätti on pennun hampaille hyvä, koska siihen ei jää mihinkään silmukkaan hammas kiinni. Se on myös kestävä ja siihen on mukava purra kovaa. Käytän itse Puuilossa myytävää hevosen juoksutusraippaa, jonka päähän olen sitonut palasen nahkaa (tai koirille tehdyn nahkarättilelun). Tavoite on saada pentu jahtaamaan rättiä pitkiä suoria linjoja niin intensiivisesti kuin mahdollista, ja saatuaan rätin kiinni, puremaan siihen kovaa, täyden suun otteella ja varman rauhallisesti, sekä pitämään lelua suussaan. Koira saa kantaa rättiä ja olla siitä ylpeä, koiraa kehutaan, mutta ohjaaja yrittää salaa välillä varastaa rätin. Jos koiralta vähänkin ote herpaantuu, niin rätti varastetaan ja se lähtee heti uudestaan liikkeelle. Tarkoitus ei ole siis taistella koiran kanssa, vaan opettaa tuo kovaa pureminen ja hyvä ote, mitkä ovat merkkejä asenteesta hyvään etsintään! Kaikki intensiivinen käytös otetta myöten on tärkeää myös etsintäkoiralle, sillä intensiivinen etsintäkoira syntyy intensiivisistä käytöksistä kokonaisuudessaan. Rättivapa yhdistää myös kovan intensiivisen lelun tavoittelun etsintään niin, että rättiä nostetaan pennun nähden korkeammasta ruohikosta ja lasketaan välittömästi alas. Pentu tekee näin ensimmäisen etsintänsä.

  
Toinen vaihe leikkimotivaation kehittämisessä on punainen kongi, jossa on naru. Sen vuoksi juuri punainen kongi, että myöhemmin hajutunniste- ja jälkikoirille käytetään tuosta punaisesta kongista leikattuja millin kokoisia pieniä palasia etsinnän kohteena. Koira on oppinut silloin motivoitumaan täydesti punaisen kongin hajuun, kun sen kanssa on ensin kehitetty leikkimotivaatiota. Esineruutukoiralle ei ole siis tärkeää, että käytetään juuri punaista kongia, mutta olisi tärkeää, että samaa materiaalia oleva samanlainen narulelu olisi käytössä tässä leikkimotivaation kehittämisvaiheessa kuin myöhemmin etsintämotivaation kehittämisvaiheessa (esimerkiksi foam-narupallo sopisi hyvin). Tavoite on, että koira juoksee kongin perässä niin lujaa kuin pystyy ja puree niin kovaa kuin pystyy. Tämän jälkeen siirrytään etsintään.  

ETSINTÄMOTIVAATION KEHITTÄMINEN

Ensimmäinen vaihe etsintämotivaation kehittämisessä on punaisen narukongin etsiminen. Tätä vaihetta harjoitellaan paljon! Koira on jo kehitetty motivoitumaan maksimaalisesti narukongin tavoittelusta. Syy, miksi etsintä aloitetaan punaisella narukongilla (tai samalla lelulla, millä leikkimotivaatio on vahvistettu) on se, että koira on valmis etsimään ko. lelua kauan (motivoi etsintäkestävyyttä) ja koira on valmis menemään esteiden yli/läpi löytääkseen ko. lelun. Etsintäkoiran yksi tärkeä ominaisuus on päämäärätietoisuus välittämättä ajan kulumisesta, häiriöistä ja esteistä. Päämäärätietoinen koira ei luovu etsimisestä, eikä varsinkaan saatuaan hajun kongista, eikä pysähdy tai tule kysymään ohjaajalta apua. Tärkeää on jatkuvasti seurata koiran asennetta sillä hetkellä, kun se tarttuu leluun; Koiran tulee todella haluta purra leluun nopeasti ja kovaa. Kongia ei heitetä koiran nähden piiloon, vaan koira etsii piilossa valmiiksi olevan kongin ja tarttuu siihen heti. Tavoite on saada koiralle uusi elämys lähes joka päivä, eli etsintäympäristö/-kohde vaihtuu jatkuvasti: rengaspino, ruohikko, pusikko, hiekkakasa, auto ulkopuolelta, kodin seinusta (ulkoa tai sisältä), puiston penkki, tyhjien pullojen kasa, pallomeri, maastoratsastuseste, grillikatos, laavu, jne. Minusta tämä on aivan älyttömän motivoivaa myös ohjaajalle! Lisäksi tässä tulee kaupan päälle kaksi hienoa asiaa: Ohjaajan aito ilo ja ilon huuto juuri sillä hetkellä, kun koira löytää ja iskee leluun kiinni (mikä motivoi koira entisestään löytämään), sekä koiran aito halu palauttaa lelu ohjaajan luokse, jotta jahtileikki ohjaajan kanssa jatkuu.

ESINE-ETSINTÄMOTIVAATION KEHITTÄMINEN 

Koira voi olla jo reilusti yli 1-vuotias ennen kuin sille esitellään ensimmäisen kerran varsinainen esineruutuesine, esim. hanska, kenkä, lompakko tms. Tähän mennessä koira on ehtinyt etsiä kongia jo monesta kohteesta ja on maksimaalisesti motivoitunut etsimään ja löytämään sen. Esineen esittelyn koiralle voi tehdä monella tavalla, esim. leikkimällä esineellä ensin jahtileikki, kuten rättivavalla ja narukongilla. Sen jälkeen esineen voi piilottaa eri kohteisiin, kuten narukongia on piiloteltu valmiiksi.

Esineruutuun liittyy esineen luovutus ohjaajalle. Koesääntöjen mukaan Suomessa koira saa luovuttaa esineen ohjaajalle missä tahansa asennossa, eikä sen tarvitse esittää esineen pitämistä, vaan se saa samalla hetkellä irrottaa esineestä, kun ohjaaja ottaa esineestä kiinni ja sanoo ”kiitos” tai ”irti”. Mutta pennulle mieluinen temppu, mikä kannattaa esineen luovuttamista varten opettaa, on leuan pitäminen ohjaajan kämmentä vasten pari sekuntia. Myöhemmin tätä voi hyödyntää esineruudussa niin, että koira tuo esineen ohjaajalle, pitää esinettä leuka ohjaajan kämmentä vasten pari sekuntia, ja sitten ohjaaja sanoo ”kiitos”, ja koira irrottaa esineestä. Tästä palkaksi koira saa jahdata narukongia.

Lopuksi tehdään esineruudun risteilykoulutus eri esineillä metsämaastossa. Tähän liittyy esimerkiksi kaistaleet, haamuristeily, koetallauksella tehdyssä ruudussa suorien pistojen vahvistaminen, sekä kokeenomainen risteily.

RUOKAPALKATTAVAT KOIRAT

Koirat, jotka eivät motivoidu lelun tavoittelusta, kannattaa motivoida ruualla. Kokeilisin hyödyntää punaista kongia ilman narua, täyttämällä kongin jollain superherkulla (esim. maksapasteijamössö), ja piilottamalla sitä. Kun koira löytää kongin, se saa heti alkaa herkuttelemaan kehujen kera, tai se voi tuoda kongin ohjaajalle, joka pitää kongia niin, että koira pääsee herkuttelemaan antaumuksella. Esineitä esiteltäessä ruokapussukat voi piilottaa esineiden sisälle aluksi.

Palveluskoirakokeen esineruudussa tuomari haluaa nähdä juuri päämäärätietoisia, motivoituneita ja kestäviä etsintäkoiria. On iso virhe, jos kokeessa koira saa esineestä hajun, etsii vain hetken ja luopuu hajusta jatkaakseen muualle etsimään. Onneksi aina, missä tahansa vaihetta koulutusta, koiran ruoka-, leikki- ja etsintämotivaatiota voi ja kannattaa vahvistaa!

Teksti: Reija Nieminen 

Lähde: SWDI, Scandinavian Working Dog Institute

1. Kuka olet?

Olen Reija Nieminen, koirankoulutusyrittäjä Keravalta. Yritykseni Tmi Haamuja Tuulessa tekee koirankoulutus- ja kilpailuvalmennuspalveluja ympäri Suomea. Eniten valmennuksia teen palvelus- ja pelastuskoirien henkilöetsintään ja tottelevaisuuteen. Yritykseni arvoja ovat ohjaajan ja koiran hyvinvointi, yhteistyö ja kehittyminen.

• Mitä koirankoulutus mielestäsi on?

Pikaisesti ajateltuna koirankoulutus on koiran käytöksen muokkaamista ja toivottujen käytösten positiivista vahvistamista. Syvemmin ajateltuna se on valtavan montaa asiaa:

• Koirankoulutus on tunnetaito- ja tietoisuusharjoittelua, missä ohjaaja tiedostaa oman kehon ja äänensävyn kautta välittämät tunteet ja olotilat koiralle.
• Koirankoulutus on koiran ilmeiden, eleiden, tunteiden ja olotilan lukemista ja tulkintaa.
• Koirankoulutus on koiran tunteiden ja viretilojen ohjaamista, esimerkiksi kiihtyneisyydestä rauhalliseen keskittymiseen, tai rentoudesta aktiiviseen keskittymiseen.
• Koirankoulutus on ohjaajan henkistä kehittymistä ja kasvua, missä ohjaajalla on mahdollisuus tiedostaa esimerkiksi vanhat traumat epäonnistumisen pelosta tai hylätyksi tulemisen pelosta, sekä käsittelemällä näitä tunteita, käymällä niitä läpi, muodostaa uusia rakentavia tapoja toimia ja ajatella. Ohjaaja voi kasvaa peloistaan yli ja päästä henkisesti eteenpäin kohti eheyttä ja henkistä tasapainoa.
• Koirankoulutus on tietoista hyväksyvää läsnäoloharjoittelua. Koira elää täysin hetkessä ja sen kanssa yhteyteen pääsee keskittymällä hetkeen.
• Koirankoulutus on kommunikaatioharjoittelua, missä ohjaajan äänensävyillä on valtava merkitys siihen, miten koira meitä ohjaajia tulkitsee. Hyvä kommunikaatio on avain hyvään suhteeseen koiran kanssa. Kun koira ja ohjaaja osaa kommunikoida keskenään, koiran kanssa on helppo elää arjessa, molemmat ymmärtävät toisiaan ja ymmärrys luo luottamusta, rentoutta ja tasapainoa suhteeseen ja arkeen.
• Koirankoulutus on sekä ohjaajan että koiran motoristen taitojen harjoittelua. Motorinen taito tarkoittaa yhdellä tai useammalla kehon osalla toteutettua tavoitteellista, opittua ja tahdonalaista liikettä. Mitä tarkemmin ohjaaja ja koira suorittavat yhdessä esimerkiksi jonkun kilpailuliikkeen, ja pystyvät toistamaan harjoittelun kautta tämän satoja kertoja, sitä vahvempi kilpailurutiini ja suoritusvarmuus kilpailuun muodostuu. Motorista taitoa ja kehotietoisuutta ovat myös ohjaajan kyky palkita koiraa oikein, oikealla ajoituksella, oikeaan suuntaan, sekä kyky olla täysin passiivinen kilpailuasennossa ja kyky aktivoitua oikeaan aikaan oikealla tavalla.

• Mistä aloitat pennun/koiran kouluttamisen?

Aloitan kouluttamisen palkkiojärjestelmän rakentamisella, eli ihan aluksi vahvistan pennun/koiran halua pyrkiä palkkiolle. Vastustus lisää tahtoa ja saatan hieman estää pentua, kun se tavoittelee palkkioruokaa. Kun pentu käyttää hieman voimaa tavoitteluun, poistan vastuksen ja pentu pääsee ryntäämään ruualle. Haluan pennulle mielikuvan siitä, että hän on itse vahva ja voimaa saa käyttää. Kun pentu käyttää mahdollisimman paljon energiaa ja voimaa palkkion tavoitteluun, voin aloittaa aktiivisen keskittymisen harjoittelemisen.

Aktiivinen keskittyminen on sitä, että kun pentu aktiivisesti ja innokkaasti katsoo ohjaajaa kasvoihin, se saa luvan tavoitella ja saavuttaa palkkiota. Vähitellen pentu saa innokkaasti hakea kontaktia ohjaajan kasvoihin, vaikka ohjaaja kääntäisi selkäänsä pennulle. Ja vähitellen keskittymistä kasvoihin pidennetään. Tässä harjoittelussa on valtavan tärkeää, että ohjaaja on täysin passiivinen ja pentu saa olla aktiivinen ja yrittää itse keksiä, miten se saa palkkionsa. Vasta palkitsemishetkellä ohjaaja on hetken ajan aktiivinen ja kehuu suuresti palkitessaan pentua. Kun aktiivinen keskittyminen ja kontaktihakuisuus alkaa sujua, voin siirtyä seuraamisen harjoittelemiseen. Seuraamisessa opetan pennulle ensin oikean tunteen ja seuraamisasennon, eli itsevarmuuden, halukkuuden, määrätietoisuuden ja vapautuneen tunteen, rytmikkään askelluksen etuosa kevyenä, rintakehä auki, korvien tyvet ja häntä ylhäällä. Vasta, kun tunne ja asento ovat oikein, opetan oikean paikan ohjaajan vierellä. Pyrin välttämään aloitusta ja lopetusta perusasennosta, eli aloitan seuraamisharjoituksen suoraan liikkeeseen ja palkitsen pennun liikkeestä, ilman pysähdystä. Liikkeellelähdöt perusasennosta ja pysähdykset perusasentoon opetan erikseen.       

• Pentu, koira tarvitsee rajoja. Miten ne opetetaan koiralle ja mikä on tärkeintä?

Rajojen kertominen ja opettaminen pennulle/koiralle on valtavan tärkeää, jotta tämä oppii mitä purraan ja mitä ei, mitä saa laittaa suuhun, milloin rauhoitutaan ja milloin saa riehua (itsehillintä ja –hallinta), minne liikutaan ja minne ei, miten kohdellaan muita yksilöitä (aikuisia ja kasvavia) jne. Rajattoman yksilön ”oireisiin” kuuluvat esimerkiksi malttamattomuus odottaa omien tarpeiden tyydyttymistä, rauhoittumiseen ja pysähtymiseen kykenemättömyys, itsensä hoitamisen ja käsittelyn vastustaminen (esim. kynsien leikkaaminen, harjaaminen, eläinlääkärin tekemä tutkiminen, sirun lukeminen), omistajan pureminen ”vahingossa” leikin varjolla, omistajan pureminen tilanteissa joissa koira ei halua tulla kosketetuksi tai estetyksi (esim. ohitustilanteessa hihnalla estetään koiraa ja koira puree sen vuoksi omistajaa), liika kiltteys, auktoriteettien vastustaminen, ”tyranni” joka vaatii kaiken itselleen, muiden tarpeiden huomioimattomuus, passiiviseksi jättäytyminen, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, ahdistuneisuus, sisäisen turvattomuuden tunne ja pelkotilat.

Rajojen asettaminen on usein käytännön tilanteissa epämiellyttävää ja vaikeaa. Pentu/koira suuttuu, pettyy ja turhautuu, kun hän ei saa haluamaansa, tai pentua/koiraa rajoitetaan tai pennulta/koiralta vaaditaan jotain. Pennun/koiran pettymys aiheuttaa syyllisyyttä ja epävarmuutta rajojen asettajassa. Mutta jos tässä kohtaa annetaan periksi, se on pennun/koiran kannalta vahingollista. Pentu/koira oppii, ettei omistaja tarkoita, mitä hän sanoo. Pennun/koiran sinnikkyys tahdon läpi saamiseksi kasvaa. Omistajan uskottavuus haihtuu pennun/koiran mielessä. (Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto)

Omistajan yhdeksi työkaluksi tulee kommunikointi. Ihmisten kesken keskustelu lisääntyy, ymmärretään entistä enemmän perusteluja ja kompromisseja, vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Koiran kanssa kommunikointi tehdään tunteita herättävillä katseilla, puheessa olevan äänen painoilla, eleillä ja kosketuksilla. Koiran omistaja kouluttaa ja kasvattaa koiransa oikea-aikaisilla positiivisilla vahvisteilla tekemään toivottuja käytöksiä, temppuja ja kilpailusuorituksia.

Arjessa koiralle annetaan oikea-aikainen palaute, hyvä tunne tai paha tunne sen mukaan, mikä käytös koiralla on ja minkä käytöksen halutaan arkielämässä kasvavan tai vähentyvän. Oikea-aikaisessa palautteessa tärkeintä on, että palaute on oikein mitoitettu. Jos pentu tekee jotain väärin, palaute antaa koiralle sopivan epävarman olon ja pentu lopettaa ei-toivotun toiminnan heti siihen. On äärimmäisen tärkeää, että sillä sekunnilla, kun ei-toivottu käytös loppuu, omistaja on välittömästi takaisin hyväntuulinen ja rento, koiranpennun paras ystävä. Heti, kun pentu lopettaa ei-toivotun käytöksen, se saa omistajalta hyvän mielen, sekä oppii rauhoittumaan ja käsittelemään stressiä nopeasti. Se oppii, että kaikesta selviää tekemällä yhteistyötä ihmisten kanssa sekä käyttäytymällä rennosti ja rauhallisesti eri tilanteissa ja paikoissa eri ihmisten kanssa.

Kun pennulle/koiralle annetaan paljon rakkautta ja hyväksyntää, sekä rajoja asetetaan terveellä tavalla, pentu/koira oppii elämää yhteisössä ja yhteiskunnassa, oppii sietämään stressiä, oppii käsittelemään tunteitaan, oppii tasapainoista ja eheää tunneilmaisua, tervettä itsetuntoa, itsehillintää ja –hallintaa, luottamusta itseen ja toisiin, sisäistä turvantunnetta, itsen ja toisten rajojen kunnioitusta, itsen ja toisten arvostusta, syvää läheisyyden tunnetta, halua tehdä yhteistyötä jopa silloin, kun yhteistyön aihe tai siitä saatava palkkio ei juuri sillä hetkellä ole pentua/koiraa kiinnostava. Pentu/koira on itsevarma, rauhallinen ja rauhoittumiseen kykenevä aikuisenakin. Pentu/koira antaa käsitellä ja tutkia itseään ja hoitaa itseään. Yleisesti pentu/koira tuntee olevansa turvassa ja hyväksytty tässä yhteiskunnassa.

Muita tärkeitä työkaluja hyvään arkihallintaan ovat kommunikaation ohella mm. käskystä rauhoittumisen taito, käskystä luopumisen taito, käskyllä lähellä pysyminen,  vastaehdollistaminen, siedättäminen, ei-toivotun käytöksen sammuttaminen, käskystä luokse tuleminen sekä katsekontaktilla luvan pyytäminen. 

• Mitkä ovat ohjaajan/omistajan haasteita, kun tavoitteena on pk-kokeet?

Haasteina voi olla osaavan ja kannustavan harjoitusryhmän löytäminen. Positiiviset ja osaavat harjoitusolosuhteet sekä kannustava ilmapiiri on edellytys nousujohteiselle ja menestyvälle koulutukselle. Tavoite on ensisijaisesti tehdä koirasta PK-koeliikkeissä itsevarma, määrätietoinen, vapautunut ja halukas. Jos koulutus tehdään liian isoissa paloissa, ja/tai ohjaajaa neuvotaan antamaan koeliikkeen opettamisvaiheessa pakotteita, koira oppii paljon epävarmuutta, ja jopa negatiivista stressiä ja yhdistää tunteen liikkeen tekemiseen. Jos ohjaaja ei hallitse omaa temperamenttiaan tai turhautumistaan, voi ohjaajalla olla vaikeaa välittää koiralleen itsevarmuutta ja määrätietoisuutta. PK-koulutuksessa tulisi pyrkiä alusta loppuun saakka siihen, että koira ei koe minkäänlaista negatiivista stressiä koeliikkeiden tekemisessä.

Ensin PK-liikkeet pilkotaan pieniksi osiksi, jotka koulutetaan koiralle positiivisesti vahvistamalla, sekä huolehditaan koiran innokkaasta, aktiivisesta keskittymisestä jatkuvasti. Kun pienet osat on koulutettu, aloitetaan tekemään isompia käytösketjuja liikkeistä ja silloin tällöin kokonaisia liikkeitä. Lopulta koulutetaan esimerkiksi koeliikkeitä koejärjestyksessä (välipalkoin) niin, että koira oppii innokkaasti tekemään kokeen kaikki siirtymät kentälle tulosta loppuarvosteluun saakka. PK-kokeissa koiran tulee pystyä keskittymään omaan suoritukseen häiriön alaisena, sillä kentällä on toinenkin koira suorittamassa yhtä aikaa. Koeliikkeitä kokeenomaisessa järjestyksessä koulutetaan siis myös koiraparin kanssa kymmeniä harjoituskertoja.  

• Minkälaisia haasteita kohtaat kouluttaessasi erilaisia koiria ja ohjaajia?

Ohjaajissa kohdattuja haasteita ovat esim.

• Ohjaaja on ylijännittynyt, koska pelkää epäonnistumista.
• Ohjaaja on yliturhautunut, koska ei saa vilkasta koiraansa keskittymään.
• Ohjaaja on masentunut, koska syyllistää itseään koiransa koulutuksen tai viretilan epäonnistumisesta.
• Ohjaaja vähättelee ja/tai halveksii itsensä tai koiransa ominaisuuksia, koska on pettynyt omaan tai koiransa osaamistasoon.
• Ohjaaja on ahdistunut jostain tietystä kilpailuliikkeestä, koska on tässä koulutuksessa aiemman koiransa kanssa epäonnistunut.

Tehtäväni valmentajana on saada ohjaaja voimaantumaan ja välittämään haluttuja positiivisia tunteita koiralle, sekä keskittymään ohjaamiseen niin, että saadaan flow-tunne harjoittelun myötä. On sekä ohjaajan että koiran etu, että nämä haasteelliset ja stressaavat tunteet saadaan ohjaajalta käsiteltyä ja muutettua positiivisiksi.

Koirissa kohdattuja haasteita ovat esim.

• Koira on alivireinen ja ohjaaja yrittää epätoivoisesti saada koiraansa lisää virettä.
• Koira ei halua katsoa ohjaajaa, koska ei arvosta tai kunnioita ohjaajaa, tai ei koe ohjaajaa mielenkiintoiseksi, tai ei halua tavoitella ohjaajalla tarjolla olevaa palkkiota.
• Koira on ylivireinen, ei keskity ja/tai ääntelee.
• Koira ei pääse ajatuksissaan palkkiosta eroon, eikä pysty keskittymään tehtävään.

Valmennuksessa muistutan jatkuvasti ohjaajia siitä, että heidän tulisi olla kilpailuasennossa urheilullisen ryhdikkäitä ja passiivisia. Kun ohjaaja antaa käskyn (vihjesanan), ohjaajan keho pysyy senkin ajan paikoillaan, eikä kierry, eikä käsi tai pää liiku. Koira oppii kuuntelemaan käskyjä vasta, kun se ei saa mitään vihjettä ohjaajan eleistä. Äänensävyillä ja käyttämällä erilaisia virettä sääteleviä palkkaustapoja, saadaan muutettua koiran ali- tai ylivirittyneisyyttä, ja keskittymishalukkuutta.    

• Ja lopuksi, olet kouluttanut myös hovawartteja, eroaako ne mielestäsi kouluttavuudessa jotenkin muista palveluskoiraroduista?

Hovawarteissa, kuten monissa muissakin roduissa, on hyvin eri temperamentin omaavia yksilöitä. Toiset ovat luonnostaan aktiivisia ja halukkaita käyttämään energiaa ja voimaa tekemiseen. Toiset ovat taas rauhallisia. Mielestäni hovawart ei eroa muista palveluskoiraroduista, muuta kuin fyysiseltä olemukseltaan, sillä monet yksilöt ovat todella isokokoisia. Joskus iso koira voi olla jähmeä, mutta yhtä lailla se voi olla todella aktiivinen ja energinen. Riippuu ihan yksilöstä.

Hallinnan perusharjoitteet

Harjoitus 1: Hallinnan perusharjoitus etäpalkkion kanssa

1. Koira ohjataan istumaan.
2. Annetaan koiran istua sillä aikaa, kun sille näytetään, että laitetaan makupaloja kupissa maahan, koiran saataville. On helpompi koiralle, jos kuppi sijoitetaan koiran taakse. Jos koira nousee istumasta ilman lupaa, kuppi otetaan pois näkyvistä ennen kuin koira ehtii siihen.
3. Kun koira pysyy istumassa ja tarjoaa ohjaajalle katsekontaktin kasvoihin, ohjaaja antaa palkkiomerkin, ja koira saa juosta kupille etäpalkalle.
4. Tehdään toistoja. Vähitellen ohjaaja on koiran vierellä perusasennossa. Ohjaaja sanoo yhden kehun ”hienosti” ja jaksottaa sitten 3-5 sekuntia. Koira tarjoaa koko ajan aktiivista keskittymistä ohjaajan vasemman olkapään suuntaan istuessaan. Palkkiomerkistä koira saa juosta palkkiolle.

Hallintaharjoituksia hakuradalla

1.     Hakuradalle tuleminen ja ilmoittautuminen tuomarille

”Suorituksen alussa ohjaaja ilmoittautuu tuomarille suoritusvalmiin koiran kanssa, ilmoittaen oman nimensä ja koiransa nimen. Ilmoittautumisen yhteydessä mahdollisesti tapahtuvat huolimattomuudet tai puutteet eivät saa alentaa arvosanaa eivätkä vaikuttaa tulevaan arvosteluun.

Maasto-osissa koira tuodaan ilmoittautumiseen suoritusvalmiina. Koiran saa pitää kytkettynä suoritukseen lähettämiseen asti, mutta sen on kuitenkin oltava ohjaajan hallinnassa.” Lähde: Kansallisten palveluskoirakokeiden säännöt ja lajiohjeet.

Koira voidaan tuoda autolta hakuradalle eri tavoilla. Jos koira on ylivirittynyt, niin sitä voi rauhoittaa esim. ”imuttamalla” ruualla tai lelulla ohjaajan vieressä. Imutuksessa palkkio on suljetun käden sisällä ja koira kulkee ”nenä kiinni” ohjaajan kädessä haluttuun paikkaan. Jos koiran viretila saa nousta, niin sen voi antaa tulla valjaissa ja liinassa vapaasti ohjaajan kanssa, ja jopa antaa sen vetää hakuradan suuntaan.

Noin 5-10 metriä ennen tuomaria esittävää henkilöä voidaan harjoitella hallinnan ensimmäinen harjoitus:

PERUSASENTO

1. Koira ja ohjaaja ovat perusasennossa.
2. Ohjaaja kehuu yhdella sanalla ”hienosti” ja jaksottaa 3-5 sekuntia. Koira tarjoaa koko ajan aktiivista keskittymistä ohjaajan vasemman olkapään suuntaan istuessaan.
3. Palkkiomerkistä koira saa juosta etäpalkkiolle tai ohjaaja voi tehdä vaihtoehtoisesti pakopalkkauksen. Pakopalkkauksessa ei ole etäpalkkiota tarjolla.

SEURAAMINEN KOHTI TUOMARIA

1. Koira ja ohjaaja ovat perusasennossa. Koira osaa jo kentällä alustavasti seurata ohjaajaa. Ohjaaja sanoo ”seuraa” ja ottaa 1-3 askelta suoraan (poispäin etäpalkkiosta, kohti tuomaria), ja uuden perusasennon. Aluksi tämä tehdään riittävän kaukana tuomarista, ettei koira ota tuomarista häiriötä.
2. Ohjaaja kehuu yhdella sanalla ”hienosti” ja jaksottaa 3-5 sekuntia. Koira tarjoaa koko ajan aktiivista keskittymistä ohjaajan vasemman olkapään suuntaan istuessaan.
   
   
3. Palkkiomerkistä koira saa juosta etäpalkkiolle tai ohjaaja voi tehdä vaihtoehtoisesti pakopalkkauksen. Pakopalkkauksessa ei ole etäpalkkiota tarjolla.
   
   Huom! Hakukokeessa koiran ei tarvitse ottaa tai pitää kontaktia ohjaajaan, mutta ohjaajakontaktista usein palkattu koira tekee helpommin hallintaa ohjaajan suuntaan.

ILMOITTAUTUMINEN TUOMARILLE

1. Koira ja ohjaaja ovat perusasennossa tuomarin edessä (”koronaetäisyydellä” n. 2 metrin päässä).
2. Ohjaaja ilmoittaa oman ja koiransa nimen tuomarille. Kun koira on istuessaan koko ajan aktiivisesti keskittynyt ohjaajan suuntaan, ohjaaja yllättää koiran palkkiomerkillä.
3. Palkkiomerkistä koira saa juosta etäpalkkiolle tai ohjaaja voi tehdä vaihtoehtoisesti yllättävän pakopalkkauksen. Pakopalkkauksessa ei ole etäpalkkiota tarjolla.

2.     Ilmoittautumisesta siirtyminen ensimmäiseen lähetyspaikkaan

Pidän itse hyvistä rutiineista ja tykkään tehdä asiat melko pedantisti samalla tavalla harjoituksesta toiseen, kuitenkin yllätyspalkaten koiraa milloin missäkin kohdassa koiran tehdessä hyvin hallintaa. Siirryn tuomarin luota ensimmäiselle lähetyspaikalle niin, että ryhmityn keskilinjan vasempaan reunaan. Kuljen suoraan keskilinjan vasenta reunaa pitkin ihan ensimmäisen lähetyspaikan kohdalle asti. Ensimmäisen lähetyksen teen aina oikealle. Teen ensimmäisen lähetyspaikan kohdalla 90 asteen kulman kohti oikeata etukulmaa ja pysähdyn. Nyt kasvot ovat kohti lähetyssuuntaa. Minulla on vielä keskilinjan leveyden verran mahdollisuus suoristaa koiraa niin, että se lähtee varmasti kohtisuoraan etulinjaa pitkin, kohti etukulmaa.

SEURAAMINEN KESKILINJAA PITKIN, KULMAN TEKEMINEN JA SEURAAMINEN LÄHETYSPAIKALLE

1. Koira ja ohjaaja ovat perusasennossa tuomarin edessä. Koira osaa jo kentällä alustavasti seurata ohjaajaa. Ohjaaja sanoo esim. ”mukana” ja ottaa 1-3 askelta suoraan (poispäin etäpalkkiosta, tuomarin ohi, keskilinjaa pitkin), ja uuden perusasennon. Ohjaaja kehuu yhdella sanalla ”hienosti” ja jaksottaa 3-5 sekuntia. Koira tarjoaa koko ajan aktiivista keskittymistä ohjaajan vasemman olkapään suuntaan istuessaan. Palkkiomerkistä koira saa juosta etäpalkkiolle tai ohjaaja voi tehdä vaihtoehtoisesti pakopalkkauksen. Pakopalkkauksessa ei ole etäpalkkiota tarjolla.
2. Myöhemmin ohjaaja sanoo ”mukana” ja ottaa askelia lähetyspaikan kohdalle asti, kääntyy 90 astetta lähetyssuuntaan päin (ns. suuntauskulma) ja pysähtyy heti kääntymisen jälkeen. Jaksotus ja palkkaus. Mitä enemmän koiralla on tapana varastaa lähetyksissä, sitä enemmän tätä kohtaa kannattaa harjoitella niin, että ohjaaja itse palkitsee koiran vaikka pakopalkalla.

3.     Lähettäminen etsintään

Tavoite on, että lopulta ohjaaja seurauttaa koiraa suuntauskulmaan asti, pysähtyy kulmaan ja alkaa siitä näyttämään koiralle suuntaa. Jos koira lukitsee oikean suunnan katseellaan, ohjaaja voi lähettää koiran heti siitä. Lähetys on koiralle myös eräänlainen palkkio, kun pääsee tekemään mieluisaa etsintää. Jos koira ei lukitse suuntaa, tai se on muuten keholtaan vinossa, ohjaaja ottaa esim. koiran pannasta kiinni, näyttää koko ajan oikeaa suuntaa ja kävelee 1-3 askelta kohti oikeaa etukulmaa kohti. Jos koira pysähtyessään nyt lukitsee suunnan, ohjaaja lähettää koiran. Itse pidän sellaisesta kriteeristä, että koira oppii olemaan lähetyksissä vilkuilematta muualle. Haluan, että koira keskittyy oikeaan suuntaan. Käytännössä pidän kriteeristä kiinni niin, että aina koiran vilkaistessa muualle, otan koiran pannasta kiinni, enkä lähetä, vaan teen suuntaa näyttämällä parin askeleen siirtymän kohtisuoraan ja pysähdyn uudestaan. Samalla käsi irtoaa pannasta. Pannasta ottamisesta tulee koiralle signaali, että nyt se teki jotain ei-toivottua, eikä pääse lähtemään, jolloin se alkaa yrittää enemmän ja keskittyy lähetyksissä vähitellen paremmin.

4.     Ohjaajan saapuminen maalimieslöydölle ja koiran hallintaan ottaminen

Rullalla ilmaisevan koiran kanssa opetan koiran näytöllä menemään automaattisesti maalimiehen luona maahan. Silloin ohjaajan on helppo kävellä koiran vierelle, ottaa näyttöliina irti, ja antaa hallintakäsky ”maahan”. Koiran ei tarvitse siirtyä mihinkään, vaan se voi jatkaa maassa makaamista. Maalimies palkkaa koiran aina silloin, kun koira on tullut näytölle piilolle ja tarjonnut itse maahanmenon. Näin maahan menemisestä tulee koiralle vahva käytös.

Haukkuen ilmaisevan koiran kanssa harjoittelen ensisijaisesti paljon häiriönsietoa, että koira jatkaa haukkumista, vaikka ohjaaja ja tuomari tulevat piilolle. Maalimies palkitsee koiran juuri silloin, kun ohjaaja on lähestymässä piiloa, tai ohjaaja on saapunut piilolle seisomaan. Näitä harjoittelemme eniten 20-40 metriä syvällä olevilla piiloilla, jolloin koiran ei tarvitse kauaa haukkua, mutta kuitenkin saadaan harjoiteltua häiriönsietoa paljon. Oman koiran kanssa teen niin, että maalimies palkitsee koiran haukkuilmaisun aina, enkä ota koiraa suoraan haukkuilmaisusta hallintaan muuta kuin kokeessa. Eli ainoa paikka, missä otan koiran hallintaan ilman maalimiehen palkkaa, on hakukokeessa, jotta koirani ei ala ennakoida hallintaan tuloa. Harjoituksissa harjoittelen hallintaan ottamista seuraavasti:

1. Koira ilmaisee maalimiehen (noin 20-30 metrin etäisyydellä keskilinjasta).
2. Ohjaaja saapuu tuomaria esittävän henkilön kanssa piilolle seisomaan. Koira jatkaa ilmaisua.
3. Maalimies palkitsee koiran haukkuilmaisun.
4. Palkkauksen jälkeen maalimies menee uudestaan samaan piiloon ja jää passiiviseksi.
5. Koira saa olla vapaana maalimiehen piilon ympärillä, se saa aloittaa haukkumisen uudestaan. Annetaan koiralle 3-5 sekuntia aikaa haukkua.
6. Ohjaaja sijoittuu niin lähelle koiraa, kuin mahdollista, jotta koiran ei tarvitse siirtyä kauas maalimiehestä tullessaan hallintaan. Tämäkin ehkäisee koiran ennakointia hallintaan tuloon.
7. Ohjaaja kutsuu koiran vierelleen, esim. ”Tänne, sivulle!”.
8. Koira istuu tai makaa ohjaajan vierelle.
9. Ohjaaja sanoo yhden kehusanan ”hienosti”.
10. Ohjaaja jaksottaa hallinnan, eli antaa koiralle 3-5 sekuntia aikaa vain olla hallinnassa (ohjaaja puhumatta, urheilullisesti perusasennossa).
11. Koira palkitaan vaihtoehtoisesti esim. a) ohjaaja palkitsee koiran itse pakopalkalla, tai b) ohjaaja vapauttaa koiran etäpalkkiolle, eli maalimiehelle luokse, joka palkitsee koiran välittömästi uudestaan.

5.     Koiran pysyminen hallinnassa maalimiehen noustessa pois piilosta

Koiran pysyminen ohjaajan vierellä istumassa tai maassa on ehkä helpoin opettaa luopumisen kautta seuraavasti:

1. Koira ja ohjaaja ovat piilolla perusasennossa. Tuomari sanoo ”maalimies voi nousta”.
2. Maalimies alkaa nousta piilosta rauhallisesti. Heti, jos koira liikahtaa ohjaajan viereltä, maalimies pysähtyy. Koira pyydetään ohjaajan vierelle nätisti uudestaan. Maalimies painuu alas, takaisin piiloon. Pidetään hetken tauko, ei tapahdu mitään. Tuomari sanoo ”maalimies voi nousta”. Maalimies alkaa nousta taas piilosta, ja seisoo lopulta suorana paikoillaan. Kun koira pysyy liikkumatta ohjaajan vierellä, ohjaaja sanoo yhden kehusanan ”hienosti”, ja jaksottaa hallinnan, eli antaa koiralle 3-5 sekuntia aikaa vain olla hallinnassa (ohjaaja puhumatta, urheilullisesti perusasennossa).
3. Koira palkitaan vaihtoehtoisesti esim. a) ohjaaja palkitsee koiran itse pakopalkalla, tai b) ohjaaja vapauttaa koiran etäpalkkiolle, eli maalimiehelle luokse, joka palkitsee koiran välittömästi uudestaan.

LUOPUMINEN; SEN SAAT MISTÄ LUOVUT

1. Koira ja ohjaaja ovat piilolla perusasennossa. Tuomari sanoo ”maalimies voi nousta”.
2. Maalimies nousee piilosta, ja ottaa koiran palkkion esille niin, että koira näkee sen. Maalimies voi laskea avoimen makupalapurkin polven tasolle tai roikottaa koiran lelua polven tasolla niin, että palkkio on koiran saataville. Heti, jos koira liikahtaa ohjaajan viereltä, maalimies pysähtyy ja sulkee makupalapurkin kannen tai piilottaa lelun hetkeksi vaikka takin sisään. Koira pyydetään ohjaajan vierelle nätisti uudestaan.
   Maalimies ottaa palkkion uudestaan esiin polven korkeudelle, koiran saataville. Kun koira pysyy liikkumatta ohjaajan vierellä, ohjaaja vapauttaa koiran etäpalkkiolle, eli maalimiehelle luokse, joka palkitsee koiran välittömästi. Usein koira, joka haluaa kovasti palkkiotaan, voi ”varastaa” 3-6 kertaa peräkkäin, ennen kuin se alkaa luopua, keskittyä ja oivaltaa.

6.     Siirtyminen maalimiehen löytöpaikasta takaisin keskilinjalle

SEURAAMINEN PIILOLTA KESKILINJALLE

Koira ja ohjaaja ovat perusasennossa piilolla. Ohjaaja sanoo ”mukana” ja ottaa 1-3 askelta suoraan (poispäin etäpalkkiosta, keskilinjaa kohti), ja uuden perusasennon. Ohjaaja kehuu yhdella sanalla ”hienosti” ja jaksottaa 3-5 sekuntia. Palkkiomerkistä koira saa juosta etäpalkkiolle (esim. takana olevan maalimiehen luokse, joka palkitsee koiran heti uudestaan) tai ohjaaja voi tehdä vaihtoehtoisesti pakopalkkauksen.

7.     Etsinnässä olevan koiran tuleminen takaisin ohjaajan luokse keskilinjalle

Koiran lähteminen etsintään ohjaajan haluamaan suuntaan on myös hallintaa, ja siihen vaikuttavat esim. koiran koulutushistoria, onnistuneiden toistojen määrä, positiivisten tunteiden luoma motivaatio, halukkuus, itsevarmuus, vapautuneisuus, hyvä suhde ohjaajaan. Samoin koiran tuleminen kutsusta ohjaajan luokse silloin, kun koiralla ei ole hajua maalimiehestä, on hallintaa. Koiran tuleminen kutsusta paranee ehkä helpoiten silloin, kun assosioidaan esim. pillin ääni johonkin koiran mielestä superhyvään palkkioon. Aluksi etäisyys on vain esim. 5 metriä. Koira odottaa istuen tai apuohjaaja pitää koiran hihnasta kiinni. Ohjaaja puhaltaa pilliin ja tarjoaa välittömästi koiralle pakopalkkana superhyvän palkan. Koira saa heti pillin äänestä juosta palkkiolle. Tehdään paljon toistoja, ja vähitellen lisätään etäisyyttä 50 metriin. Tässä kannattaa muistaa, että koiralla on lupa tehdä ”virhe” silloin, kun sillä on maalimiehestä haju. Silloin koiran on toivottavaa valita maalimiehen etsiminen ja jättää ohjaajan luokse tuleminen tekemättä. Maalimiesmotivaatio ja -palkkaus eivät saa arvossaan hävitä pitkällä aikavälillä ohjaajan luokse tulemisesta saadulle palkkiolle.  

Hakuhallinnan arvosteluperusteet

Lähde: Kansallisten palveluskoirakokeiden säännöt ja lajiohjeet.

”Kaikissa koemuodoissa on arvosteluperusteiden lähtökohtana kaksi perusasiaa: koiran koulutustason arvostelu sekä ohjaajan suorituksen arvostelu.”

”Koesuorituksissa koiralta toivotaan

– työskentelyhalukkuutta

– tehokasta suoritusta

– teknistä osaamista

– ohjattavuutta

– hermojen hallintaa

– koeohjeiden mukaista suoritustapaa

– koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä”

”Koiran työskentelyn tulee olla itsenäistä, määrätietoista, keskittynyttä ja iloista.
Tuomarin on kuitenkin tehtävä ero

– rauhallisen ja varman

– iloisen ja halukkaan

– levottoman ja hermostuneen

– alistetun ja haluttoman koiran välillä.”

”Käskyjen totteleminen ja ohjattavuus

Koiran on reagoitava heti ohjaajan antamiin käskyihin ja/tai merkkeihin ja toteltava niitä halukkaasti ja iloisesti.”

”Henkilöiden etsiminen

Koiran työskentelyhalukkuutta, teknistä osaamista ja ohjattavuutta arvioidaan henkilöhaun arvostelussa seuraavien kriteerien perusteella:
– Koira lähtee halukkaasti etsintään, aloittaa ilmaisut nopeasti ja osoittaa viettikestävyyttä suorituksen loppuun asti
– Koira etsii alueen järjestelmällisesti hyvää vainutyöskentelyä osoittaen
– Koira (ja ohjaaja) osaa sopeuttaa etsintätekniikan maastokohtaisiin vaatimuksiin
– Haukkuva koira ilmaisee kuuluvasti ja ilman keskeytyksiä, rullakoira vie näytölle määrätietoisesti, suorinta reittiä
– Koira noudattaa ohjaajan käskyjä, lähtee ohjaajan osoittamaan suuntaan, tulee viivyttelemättä takaisin ohjaajan kutsusta
– Koira on ohjaajan hallinnassa niin etsinnän kuin ilmaisutilanteidenkin aikana.”

Kun säännöissä lukee, että koiran tulee olla ohjaajan hallinnassa tai koira on ohjaajan hallinnassa, se kannattaa lukea näin: ”koira haluaa itse aktiivisesti totella ohjaajaa”. Tärkeintä on muistaa, että halukkaasti tottelevalla koiralla on aina palkkiosta iso TOIVO, jota ohjaaja osaa ruokkia ja ylläpitää yllätyspalkoin koko koiran haku-ura ajan.

Hakukoiran hallinnan koulutus, tavoitteena yhteistyöhaluinen koira

Mitä on hallinta ja mitä se ei ole

Palveluskoiran hallinta, eli PK-hallinta, tuo monelle mieleen kovan koirakurin, sekä tiukan, rankaisun uhalla tapahtuvan ehdottoman tottelevaisuuden. Salli minun romuttaa tämä mielikuva nyt kertaheitolla. Tällä tavalla koulutettu hallinta ei voi saada PK-kokeissa erinomaista arvosanaa monestakin syystä, joista kerron myöhemmin tässä artikkelissa.

Mitä PK-hallinta sitten on? Se on itsevarman ja yhteistyöhaluisen koiran tahtoa tehdä itse hallintaa eli tottelevaisuutta ohjaajalle, jonka vihjeestä koiralla on iso toivo ja mahdollisuus päästä palkkiolle. Hakukoiran hallinta on tottelevaisuutta maastossa etsintätehtävän yhteydessä.

Miksi haluamme itsevarman ja yhteistyöhaluisen hakukoiran

Haluamme itsevarman ja yhteistyöhaluisen koiran lukuisista syistä, esim.

• Koiran ja ohjaajan suhde säilyy hyvänä ja luottamus kasvaa, vaikka tehtävät vaikeutuvat.
• Koira tarjoaa hallintaa (tottelevaisuutta) ohjaajaa kohti aktiivisesti keskittymällä, ilman negatiivista stressiä ja epävarmuutta.
• Negatiivinen stressi heikentää koiran keskittymistä, halukkuutta, suoritusvarmuutta, suorituskestävyyttä ja jopa terveyttä ja/tai elinikää. Negatiivisesti stressaantunut koira saattaa läähättää (vaikkei ole kuuma eikä koira ole vielä fyysisesti rasittunut), saattaa olla keholtaan kireä, voi olla haluton tehtävään, voi olla epävarma, jne.
• Erityisesti hakukoiralla negatiivinen stressi saattaa näkyä haluttomuutena irrota ohjaajasta, jos koiraa on pakotettu ensin tekemään tiukkaa hallintaa ohjaajan vierellä kulkemisessa tai pysymisessä. Tämä aiheuttaa koirassa konfliktin. 
• PK-tuomari haluaa nähdä motivoituneen, itsevarman, määrätietoisen, vapautuneen ja suorituskestävän hakukoiran, joka tekee halukkaasti hallintaa ja on hyväntuulisen ohjaajan ohjattavissa. Tuomari haluaa nähdä myös koirakon, jonka molemmat osapuolet (koira ja ohjaaja) suorittavat sulassa sovussa etsintätyöskentelyä ja yhteistyötä, ilman konflikteja, turhautumista tai kiristyneisyyttä. 

Mihin hallinnan kouluttaminen perustuu

Maalimies ja maalimieheltä saatava palkkio on hakukoiralle iso etäpalkkio. Hakukoira opetetaan itse oivaltamalla saavuttamaan tämä etäpalkkio oman ohjaajan kautta. Hakukoira oppii aktivoimaan oman ohjaajansa omalla toiminnallaan. Ohjaaja aktivoituessaan päästää koiran etäpalkkiolle. Tämä koulutustapa vaatii koiran oman oivalluksen, jonka jälkeen koira pystyy yleistämään oppimansa tavan eri tilanteisiin. Tämä koulutustapa vaatii myös riittävän hidasta etenemistä koulutuksessa, jotta voidaan edetä helposta harjoituksesta vaikeampaan vähitellen, ja saadaan riittävä määrä toistoja. Tällä koulutustavalla koirasta tulee itsevarma, halukas aktivoimaan ohjaajaa omalla toiminnallaan, määrätietoinen ja vapautunut. Tällainen koulutustapa on perusta kaikelle hallinnalle (eli tottelevaisuudelle) lajista riippumatta, sekä vaikuttaa positiivisesti hyvään koira-ohjaaja-suhteeseen.

Hallinnan koulutus perustuu siis:

• Tarjolla olevaa etäpalkkiota haluavaan koiraan
• Etäpalkkioon, joka on maassa koiran saatavilla
• Passiiviseen ohjaajaan
• Koira oivaltaa tarjota / tarjoaa aktiivista keskittymistä ohjaajaan itse, ilman houkuttelua
• Ohjaaja aktivoituu koiran tarjoamasta toivotusta käytöksestä (esim. aktiivinen keskittyminen)
• Ohjaaja palkitsee koiran päästämällä koiran etäpalkkiolle
• Etäpalkkion on hyvä olla aluksi vain pieni, jotta tehtävä on koiralle helpompi, esim. makupala kipossa maassa(ihan koiran saatavilla).
• Kun koira oivaltaa, miten se pääsee etäpalkkiolle, tehdään toistoja.
• Kun tehtävä sujuu hyvin, etäpalkkion arvoa kasvatetaan esim. makupalasta isompaan ruokamäärään, narupallosta patukkaan, patukasta isoon purutyynyyn, purutyynystä hakumaalimieheen palkkioineen.
• Jos koira varastaa etäpalkkiolle, etäpalkkio otetaan maasta pois ja laitetaan hetkeksi pois näkyvistä. Sitten harjoitus tehdään uudestaan. Usein koira, joka haluaa kovasti palkkiota, voi varastaa 3-6 kertaa peräkkäin, ennen kuin se alkaa luopua, keskittyä ja oivaltaa.

Toinen kätevä palkkaustapa hallinnan kouluttamisessa on ns. ”pakopalkka”, jossa koira ei saa palkkiota suoraan suuhun, vaan koira joutuu aina tavoittelemaan palkkaa saadakseen sen. Pakopalkan voi tehdä ruualla tai lelulla, esimerkiksi: 

1. Koira istuu ohjaajan vierellä perusasennossa.
2. Ohjaaja kehuu koiraa yhdellä sanalla ”hienosti”. Sitten on 3-5 sekunnin jaksotus, eli hiljaisuus urheilullisessa ryhdissä perusasennossa. Koira on koko jaksotuksen ajan aktiivisesti keskittynyt.
3. Ohjaaja antaa koiralle palkkiomerkin (esim. zip, zap, zup, jes) ja lähtee peruuttaen terävästi koiraa pakoon askeleen tai pari. Samalla ohjaaja kaivaa taskuista makupaloja käsiinsä koiran saataville heti syötäväksi.
4. Koira saa lähteä heti palkkiomerkistä jahtaamaan makupaloja ohjaajaa kohti. Olisi hyvä, jos koira käyttäisi makupalojen (tai lelun) tavoittelussa voimaa ja energiaa, ja puskisi kohti makupalakäsiä syödessään.

”Pakopalkka” herättää koirassa paljon mielenkiintoa ja lisää koiran halukkuutta tehtävän tekemiseen. 

Kuulin taannoin erään tuomarin puhuvan: ”…kun arvostelin pitkästä aikaa hakukokeessa ja koirien taso minusta oli selvästi kehittynyt semmoiseen ”kokonaisvaltaiseen” suoritukseen päin, mutta ohjaajat tekivät suunnilleen kaikkensa pilatakseen homman…”. Tämä herätti minut miettimään, mikä ohjaajan tehtävä on ja mikä taas ei olisi lainkaan hyväksi ohjaajan tehdä. Uusien hakusääntöjen yksi tärkeimmistä asioista, mitä ohjaajien tulisi muistaa, on se, että aikaa on ihan hitosti! Ohjaamisessa ja radan ajamisessa ei saa olla kiire! Koiralla tulee saada olla työrauha, jotta jokaisella etsintäpistolla koko piston kattama alue tulee takalinjalle asti etsityksi. Ja koiran työrauha rikkoontuu monella tavalla helposti, esimerkiksi ohjaajan kehon tai äänen jännitteisyys ja kireys (johtuu esim. kiireestä), liiasta hosumisesta, tai epävarmuudesta, liiasta höpöttämisestä, josta kuuluu läpi ohjaajan hermostuneisuus. Jos ohjaaja ei luota koiraan, hän voi alkaa miettiä hyvin epäolennaisia asioita, jolloin koko suorituspaketti on vaarassa hajota – keskittymiskupla poksahtaa rikki.

Ohjaajan työskentely

Ohjaajan tehtävä on lopulta hyvin yksinkertainen hakuradalla. Hän katsoo pääasiassa koiraa koko suorituksen ajan. Hän lähettää koiran etsimään ja seuraa rauhassa paikallaan hetken (noin 20-30 metriä koiran etenemistä), jotta näkee mihin suuntaan koira lähtee. Sen jälkeen ohjaaja etenee keskilinjaa rauhallisesti kävellen 10-25 metriä eteenpäin (riippuen maasto- ja sääolosuhteista) ja katsoo seuraavan lähetyspaikan valmiiksi (lukee maastoa ja siitä selkeän kohdan, mistä voi lähettää) ja jää odottamaan koiraa takaisin, tai kutsuu koiran takaisin. Kun koira tulee takaisin ohjaajan vierelle, ohjaaja lähettää koiran taas etsimään. Ohjaaja toimii joka kerta samalla tavalla.

Jos koira tulee ohjaajan luokse jotain eri reittiä (esim. koira on työskennellyt selvästi taaksepäin), niin ohjaajan tulee tehdä päätös, että hän lähettää yhden ylimääräisen etsintäpiston alueelle, josta koiran olisi pitänyt tulla (jos se olisi työskennellyt oikein, eli eteenpäin). Näin aluetta ei jää tarkistamatta. Jos tämän päätöksen tekeminen on ohjaajalle vaikeaa, niin on parempi, että ohjaaja pysähtyy ja miettii asian rauhassa. Kuulin taannoin tuomarin sanovan myös näin: ”Minä en ymmärrä, mikä kiire meidän hakukisaajilla on – kukaan ei nytkään käyttänyt vissiin puoltakaan sallitusta ajasta, kun ne juoksi hikipäässä keskilinjaa eteenpäin. Eikä lainkaan tienneet, missä koira oli (käynyt)…”.

Tarkkailijan rooli

Ohjaajan tulee keskittyä olemaan rauhallinen ja itsevarma. Tällaisen ”Olen rauhallinen ja itsevarma” -mantran hokeminen auttaa. Ohjaajan tulisi luottaa koiraansa niin paljon kuin mahdollista ja antaa koiralle täysi vastuu maalimiesten löytämisestä. Ohjaajan tulee olla tarkkailijan roolissa ohjatessaan koiraa. Tarkkailijana hän huomioi, millä alueella koira on jo käynyt ja millä ei, ja kävikö koira takalinjalla asti, vai jäikö sinne aluetta tarkistamatta. Tarkkailijana hän katsoo maastoa ja etsii lähetyspaikan valmiiksi sillä välin, kun koira etsii toisella puolella etsintäaluetta. Tarkkailijana hän katsoo koiraa ja lukee koiran ilmeestä, onko sillä haju maalimiehestä vai ei, kun hän kutsuu koiraa luokseen. Tarkkailijana ohjaaja pidättäytyy ajattelemasta, mikä on hyvin tai huonosti, onko rata hyvä tai huono, tai missä maalimies voi olla piilossa. Tarkkailijan tehtävä on ainoastaan tehdä havaintoja ja toimia niiden mukaan, rauhallisesti ja itsevarmasti. Tarkkailijalla on myös rohkeutta pysähtyä ja tehdä lisää havaintoja, jos on tarvetta itse hahmottaa maastoa paremmin, tai tarvetta antaa koiralle hengähdys- tai juomistauko. Sillä kiire ei ole, eikä aika nykysäännöillä tule juuri koskaan loppumaan kesken.    

Ymmärrys

Ohjaajan on hyvä ymmärtää, miten paljon aluetta koira haistaa tuulen avulla yhdellä pistolla. Ymmärryksen kautta ohjaaja on vahva tiimin jäsen ja ohjaa koiraa parhaiten. Esimerkiksi jos on voimakas tuuli ja avonainen mäntymetsä maastona, koira voi haistaa maalimiehen hyvinkin kauas. Koiran lähetysten väli voi olla tällöin jopa 25 metriä keskilinjalla, vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle.

Rauhallisuus ja varmuus

Ohjaajan on hyvä pitää sanat ja liikkeet selkeinä ja yksinkertaisina. Tämä luo turvallisuuden tunnetta koiralle ja viestittää koiralle, että ”Kaikki on hyvin!”. Kun hyvin motivoituneella ja työskentelyhalukkaalla koiralla on ohjaajan myötävaikutuksen alaisena myös rauhallinen ja varma olo, se pystyy suorittamaan radan onnistuneesti.

Luottamus

On ymmärrettävästi koulutusvaiheita ja tilanteita, joissa koiraan ei yksinkertaisesti voi luottaa, että se löytäisi kaikki maalimiehet halukkaasti ja loppuun asti taistelutahtoa puhkuen. Mutta siinä vaiheessa, kun ohjaaja ja koira ilmoittautuvat hakukokeeseen, pyritään saattamaan koulutus siihen tilanteeseen, että koira olisi maksimaalisen motivoitunut löytämään. Ja sekin auttaa, jos koiran jokainen etsintäpisto olisi mahdollisimman samanlaatuinen, eli etsintäpiston tekeminen vie koiralta suurin piirtein aina saman ajan. Tähän voi koulutuksessa ainakin pitkällä aikavälillä pyrkiä, sillä se helpottaa ohjaajaa ajamaan koko radan hyvin rytmitetyllä ”lähetys-etene-kutsu” -toiminnalla. Ohjaajan on hyvä pääasiassa lähettää koira yhdelle alueelle vain yhden kerran. Ohjaajan tulee luottaa koiraan ja antaa koiralle vastuuta. Tällaisia luottamus- ja vastuunantoharjoituksia kannattaa tehdä paljon jo ennen kokeeseen menoa tekemällä siis paljon harjoituskoeratoja (ns. sokkoratoja, joissa ohjaaja ei tiedä maalimiesten sijainteja).  

Ylpeys ja ilo

Kaikilla tunteilla on omat energiataajuutensa. Ilo on kaikista energioista korkeavärähteisin. On hyvä keskittyä myös siihen, tuottaako hakuradan ajaminen keskittyneesti, rauhallisesti ja itsevarmasti ohjaajalle ja koiralle iloa. Jos tuottaa, niin siihen on hyvä pyrkiä myös koetilanteessa. Ohjaajan on aihetta olla ylpeä koirastaan ja muistaa, että koira on ohjaajalle sekä opettaja että oppilas.

Läsnäolo

Hakuradan ajaminen keskittyneesti on täydellinen flow-kokemus. Tarkkailijana oleminen on mindfulness-harjoitus. Ohjaaja keskittyy, tarkkailee ja on täysin kiinni hetkessä. Se on uskomaton ajatus, että koira elää jatkuvasti todella hetkessä. Itse on nähtävä jopa vaivaa, että pääsee läsnäolon tilaan. Tietoinen hyväksyvä läsnäolo tuo kuitenkin valtavasti nautintoa. Koiran ohjaaminen flow-tilassa on nautinto. On hyvä myös muistuttaa itseään, että koiran kanssa tekemisestä on hyvä muistaa nauttia myös sen takia, ettei voi koskaan tietää, mikä hakurata on se viimeinen yhteinen rata.

Rohkeus

Ohjaajan tulee edetä radalla rohkeasti, sillä se auttaa koiraa etsimään eteenpäin radalla. Mutta eteneminen tulee tapahtua rauhassa niin, että ohjaaja ehtii ja voi havainnoida ne alueet, jotka koira on jo etsinyt ja jotka on vielä etsimättä. Ohjaajan on hyvä edetä tasaisesti radan loppuun saakka. Kun koira etsii pisto kerrallaan syvälle ja kääntyy eteenpäin rataa, se löytää kaikki maalimiehet ajoissa varmasti.

Rakkaus

Ohjaajan paras palkka koiralle on oma sydän. Sitä voi jakaa koiralle joka kerta, kun koira tekee loistavan etsintäpiston. Viimeisellä löydöllä tuomarin luvasta ohjaaja antaa sydämensä kokonaan koiralle, kun työ on tehty. Vaikka radalla olisi ollut mitä epäonnistumista tai haastetta, koiralle on hyväksi saada kokemus, että löydöllä se saa kaiken hyväksynnän ja että koeradalta saa hyvän kokemuksen ja hyvän mielen. Nämä jäävät muistoksi kokeesta.

Harjoittelustasi tulee laadukkaampaa, kun ensin suunnittelet, mitä jokaisella harjoituskerralla tulee tapahtumaan. Käytä muutama minuutti ja mieti, mikä on tämän harjoituskerran tavoite, mitä liikkeiden osia harjoittelet, miltä liikkeen pitäisi valmiina näyttää, miten aiot harjoitella sitä, mitä teet, jos harjoitus ei toimi.

1. Aseta tavoite

Mieti, mikä on tavoitteesi koirasi kanssa. Se voi olla kokemus kilpailemisesta, koulutustunnus, arvokilpailut tai joku muu. Mieti sitten, mitkä ovat tavoitteeseen johtavat välitavoitteet. Uskalla asettaa rima korkealle. Esimerkiksi palveluskoirien SM-kilpailutavoitteeseen välitavoitteet olisivat BH-koe, 1-luokan koe, 2-luokan koe ja 3-luokasta tarvittavat kolme koulutustunnusta. Asennoidu valmiiksi niin, että vaikka epäonnistumisia tulisi, niin tavoitteesta ei missään vaiheessa luovuta, sitä vaan siirretään eteenpäin.

2. Tee koulutussuunnitelma

Liikkeiden kouluttaminen ensimmäisestä harjoituksesta valmiiksi liikkeeksi on hyvä suunnitella. Silloin kaikki koulutusvaiheet ovat selkeinä mielessä. Vaatimustaso (kriteeri) nousee vaihe vaiheelta. Selkeän suunnitelman kanssa koiran edistyminen voi olla nopeaakin ja joitakin koulutusvaiheita voi kokeilla jättää jopa välistä. Vastaavasti kehityksen pysähtyessä (kriteeri on liian vaikea), palataan koulutussuunnitelmassa edelliseen vaiheeseen, jota harjoitellaan lisää. Kaikki koiralle opetettavat liikkeet pilkotaan koulutussuunnitelmaan pieniin osa-alueisiin. Suunnitelman mukaan koiralle opetetaan yksi osa kerrallaan. Kun koira osaa monta osaa erikseen, ketjutetaan osat yhteen. Suunnitelman loppuun muistetaan lisätä koulutusvaiheeksi harjoittelu eri ympäristöissä, eri häiriöiden lähellä sekä keston, määrän ja etäisyyden lisääminen. Kun kaikista tavoitteeseen johtavista koeliikkeistä on tehty omat koulutussuunnitelmansa, otetaan aloittelevalle koiralle jokaisesta ensimmäinen koulutusvaihe omaan treenisuunnitelmaan mukaan.

Esimerkki esineen pitämisen koulutussuunnitelmasta:

Koulutusvaihe	Kriteeri
1	Koira koskettaa esinettä, jota ohjaaja pitää kädessään.
2	Koira avaa suunsa kädessä pidettävän esineen lähellä.
3	Koira tarttuu esineeseen hampaillaan.
4	Koira pitää esinettä 1 sekunnin.
5	Koira pitää esinettä 2 sekuntia.
6	Koira pitää esinettä 3 sekuntia.
7	Koira pitää esinettä 5 sekuntia.
8	Koira nostaa esineen maasta.
9	Koira kantaa esinettä kulkiessaan ohjaajan vierellä.
10	Koira istuu ohjaajan sivulla/edessä ja pitää esinettä 2-10 sekuntia.
11	Koira istuu ohjaajan sivulla/edessä ja pitää esinettä 2-10 sekuntia, kun ohjaaja koskee esineeseen tai vetää esinettä varovasti pois koiralta.

3. Mitä liikkeitä harjoittelen tänään?

Toiset harjoituspäivät voivat olla vauhtiharjoituspäiviä, joissa on esimerkiksi noutoja, luoksetulo ja eteenlähetys. Toiset harjoituspäivät ovat kevyitä (esim. perusasentoja, sivulletuloja, kapulan pitoa), jotta koira voi palautua ja jaksaa paremmin. Varsinkin nuoren koiran on helpompi orientoitua päivän harjoituksiin, kun ne ovat kaikki samankaltaista viretilaa. Kun olet valinnut päivän harjoiteltavat liikkeet, katso koulutussuunnitelmasta kunkin liikkeen menossa oleva koulutusvaihe ja kirjoita se lapulle.
Esimerkki kevyen päivän treenisuunnitelmasta:

Koulutus-suunnitelman nimi	Koulutusvaihe/kriteeri	Tavoite	Lelut, tarvikkeet
Seuraaminen	Perusasennossa pysyminen 2-10 sek.	Suora, tiivis, ryhdikäs, hyvä ilme	Patukka
Luoksetulo	Etuperusasentoon tulo lyhyeltä matkalta (n. 1-2 m)	Suora, tiivis, ryhdikäs, hyvä ilme	Patukka
Nouto	Kapulan pito 5-10 sekuntia	varma, rauhallinen ote, hyvä ilme	Pehmopallo, kapula

Harjoituksen alussa koira on innokkaimmillaan ja energisimmillään. Jos päivän harjoitus sisältää sekä vauhdikkaita liikkeitä että rauhallisempia keskittymistä vaativia liikkeitä, kannattaa nuoren koiran kanssa tehdä aluksi aktiiviset ja energiset liikkeet ensin (noudot ym.) ja esimerkiksi paikallamakuu viimeisenä. Myöhemmin kun koira on osaavampi, voi tehdä paikallamakuun ensin ja siten luoda koiralle enemmän haastetta.

4. Harjoittelu muuttuu koiran edistyessä

Kun koira alkaa osata hyvin eri liikkeiden osat, alkaa varsinaisten liikkeiden harjoittelu. Koska koiran osaaminen lähestyy kilpailuja, on aika myös harjoitella kilpailunomaisissa tilanteissa ja uusissa paikoissa, joissa on ihmisiä ja koiria. Jotta harjoittelu on kilpailunomaista ja nousujohteista, kannattaa etsiä itselleen saman tasoinen (tai parempi) harjoituskaveri ja -tiimi. Tason tulee olla haastava, jotta ei tyydytä eikä urauduta mukavuusalueelle. Tiimi on parhaimmillaan kultaakin kalliimpi. Se motivoi, innostaa, kehittää ja hioo treenin mahdollisimman laadukkaaksi. Oppiessaan toistensa tavat, koulutusmetodit ja kehityskohteet tiimin yhteistyö ja -henki hioutuu huippuunsa. Kilpailunomaisissa harjoituksissa on hyvä muistaa, että kentällä on riittävän usein mukana harjoituspari, paikallaolopaalut, paikallaolopiilo, pitkän seuraamisliikkeen aloituspiste, esteet, kapulat ja kapulateline, tuomari, ampuja sekä henkilöryhmä. Aloituspiste on hyvä merkki ohjaajalle, että hän pysyy suorissa linjoissa kentällä, ja aloituspiste on hyvä koiralle, jotta se oppii, että tästä pisteestä aloitetaan toisinaan seuraaminen ja ampuminen, toisinaan pysähdysliikkeet ja toisinaan taas eteenlähetys. Näihin liikkeisiin voi tarvita yksilöllisesti aavistuksen eri vireet ja koiran on hyvä oppia ne.

5. Harjoitusten arviointi

Omia harjoituksia kannattaa aina arvioida. Päiväkirjan, idealistan tai oivallusten kirjoittaminen ja videointi ovat kuin laittaisi aarteita talteen. Hyödyllisiä tietoaarteita, jotka helposti unohtuvat, jos niitä ei taltioi. Arviointi on samalla osa seuraavan treenipäivän suunnitelman tekoa. Harjoittelun laatu paranee huimasti, kun käyttää aikaa suunnitteluun ja arviointiin.

6. Kisakokemusten hyödyntäminen

Kilpailuissa ja kokeissa saa arvokasta tietoa siitä, miten tähänastinen harjoittelu on onnistunut. Analysoi jälkeenpäin, miten suoritus meni videon ja ystävien huomioiden perusteella. Unohda tulos ja mieti puhtaasti suoritusta. Et voi vaikuttaa tulokseen, mutta voit aina vaikuttaa suoritukseen – ja hyvillä suorituksilla saa hyviä tuloksia! Tee kaksi listaa, joista toiseen poimit ne osa-alueet, joihin olit tyytyväinen ja toiseen ne, joita haluat parantaa. Parannettavien lista on etusijalla tulevissa treenisuunnitelmissasi. Näin harjoittelusta tulee tavoitteellista ja saat treenisuunnitelmaan tärkeysjärjestyksen.
Kun parannettavien listalla on jokin liikkeen osa, on tärkeätä, että irrotetaan tämä yksi parannettava osa-alue käytösketjusta ja harjoitellaan se kuntoon.

Sen jälkeen osa laitetaan takaisin käytösketjuun ja testataan, että se toimii. Koeliikkeet (käytösketjut) voidaan paloitella hämmästyttävän pieniin osiin tarvittaessa. Jopa korvien asentoa voi vahvistaa eri liikkeen osissa. Maastolajeissa kannattaa ajatella esimerkiksi hakuradan suorittaminen kokonaisuutena (iso käytösketju). Kun siellä jokin osa-alue ei toimi, niin otetaan se osa käytösketjusta irti ja riisutaan kaikki muu ylimääräinen pois. Harjoitukseen tulee vain se olennainen osa, joka harjoitellaan sujuvaksi ja kuntoon, kunnes se taas palautetaan koko käytösketjuun testattavaksi.

7. Läsnäolo hetkessä

Treenisuunnitelma taskussaan ohjaajalle voi kentällä tapahtua sellainen ikävä tilanne, että hän on suoritusenergiassa enemmän kuin läsnäolevassa tilassa. Ohjaaja suorittaa koko treenisuunnitelman läpi, koska oli niin suunnitellut. Tästä suorittamisesta johtuen ohjaaja saattaa jättää havaitsematta koiran jonkin toiminnan, joka tarvitsisi pysähtymistä, syventymistä, toistoja, aikaa, tilaa ja vahvisteita. Ohjaajan on hyvä elää hetkessä ja tehdä hyväksyviä havaintoja koirasta, treenistä ja yhteistyöstä. On parempi elää treenisuunnitelmasta huolimatta hetkessä niin, että harjoittelee sitä, mitä koira kulloinkin tarvitsee, sen sijaan että treenataan koko suunnitelma läpi kovalla suorittamisella. Hetkessä läsnäolo auttaa myös näkemään, jos koira ei kykenekään juuri tänään tässä hetkessä tarvittavaan aktiivisuuteen tai haluttuun vireeseen. Tässä tilanteessa kannattaa jättää harjoitus kokonaan tekemättä, tai vaatia harjoitus ”haasteena” osaavalle koiralle tai valita sellainen harjoitus, johon koiran aktiivisuustaso riittää.

8. Säännöllinen valmennuksessa käyminen

Uuden ja kokemattoman ohjaajan on vaikeaa suunnitella treenejään, kun ei ole riittävästi osaamista koiran kouluttamisesta. Ei ole kokonaiskuvaa siihen, mikä johtaa mihinkin, eikä välttämättä visiota siitä, mihin pyrkii ja mikä on omasta mielestä optimaalinen suoritus. Lukemalla oppii jotain, mutta tekemällä ja kokemuksien kautta lopulta ymmärtää, että mikä johtaa mihinkin. Uudet harrastajat käyvät onneksi monissa seminaareissa ja kursseilla saamassa oppia ja tietoa. Hyvä puoli on se, että tulee uusia työkaluja koiran rakentamiseen. Huono puoli on se, että erilaisilla työkaluilla saa erinäköistä rakennusta aikaiseksi, ja jos ohjaaja vaihtaa työkaluja vähän väliä, se voi hidastaa oppimista ja etenemistä.

Jotta koira ja ohjaaja pääsisivät mukavasti etenemään harrastusurallaan, kannattaa heti alusta asti löytää itselleen sopiva valmentaja, jonka kanssa on samaa mieltä käytetyistä koulutusmetodeista ja jonka luona voi käydä säännöllisesti harjoittelemassa koiran palkkaamista, aktiivisuuden ja keskittymisen vahvistamista, liikkeiden harjoittelua, jne. Vaikka valmennus olisi vain kerran kuukaudessa, niin se silti kannattaa. Valmentaja osaa heti sanoa, mikä olisi koirakolle sopiva koulutussuunnitelma, miten liikkeitä kannattaa harjoitella nousujohteisesti ja mitä välitavoitteita kannattaa asettaa päästäkseen lopputavoitteeseen. Tällä välttää sen, että ohjaaja tekee ensin yhdellä tavalla ja huomaa ettei asia toimi, ja sitten ohjaaja kokeilee heti jotain muuta, minkä kuulee tai näkee. Valmentajan kanssa ohjaaja oppii itse ajoissa näkemään sen, mikä on menossa vinoon lopputuloksen kannalta.

Lähde: Tavoitteena täysi 10, Palkitsemiseen perustuva tottelevaisuuskoulutus, Niina ja Kenth Svartberg

Mieli tekee tarkasti ja yksityiskohtaisesti juuri niin kuin se luulee sinun haluavan tehdä. Jos löydät itsesi tekemässä asioita, joita et oikeasti halua, et tee yhteistyötä mielesi kanssa. Tässä ovat kolme tapaa tehdä yhteistyötä:

Ensimmäiseksi: Mieli on rakennettu toimimaan kohti mielihyvää ja pois kivusta. Tämä ohjaa ihmisiä toimimaan niin kuin he toimivat ja on henkiinjäämisen ehto tällä planeetalla. Tähän perustuu esimerkiksi mielihyvän hakeminen ostoksia tekemällä nykypäivän kulutusyhteiskunnassa.

Toiseksi: Se tapa, jolla ajattelet asioista, on kiinni vain kahdesta asiasta: kuvista, joita teet mielessäsi, ja sanoista, joita sanot itsellesi. Esimerkiksi lentokoneessa toinen matkustaja näkee itsensä jo aurinkorannalla ja on hymy huulilla, kun toinen matkustaja hikoilee kylmää hikeä ja näkee mielessään lentokoneen putoamassa ja murskautumassa maahan. Jotta voit tehdä yhteistyötä mielesi kanssa, nämä kuvat ja sanat on vaihdettava niihin asioihin, joita oikeasti haluat.

Kolmanneksi: Mieli rakastaa kaikkea, mikä on tuttua. Mieli on ohjelmoitu käymään läpi yhä uudestaan asioita ja tapoja, jotka ovat tuttuja. Tämän vuoksi me uraudumme koiratreeneissä helposti.

Lähde: Marisa Peer, TEDx KCS

Positiivissävytteinen tilauslista

Olet ehkä kuullut joskus kokeen tai kilpailun jälkeen jonkun mainitsevan, että ”onpahan taas vikalista, jota treenata”. Sellainen lista on tosi hyödyllinen jatkoharjoituksissa, että tulisi oikeasti harjoiteltua niitä asioita, joita koira tarvitsee tehdäkseen paremman suorituksen. Vikalistan heikkous on kuitenkin se, että lista on negatiivissävytteinen: seuraamisessa koira edisti ja äänteli, istumisessa koira vilkuili maisemia ohjaajan palatessa luokse, luoksetulo oli löysä ja hidas jne. Tämä sävy aiheuttaa aivoissamme negatiivista suoritusstressiä ja turhaumaa.

Meidän kannattaisi tehdä parempaa yhteistyötä aivojemme kanssa, jotta voisimme ajatella rakentavammin, kannustavammin, innostuneemmin, sekä toimia ja harjoitella tietoisemmin ja saavuttaa laadukkaampia harjoituksia uuvuttavan suorittamisen sijasta. Tämän vuoksi vikalistaa parempi työkalu on tilauslista. Se on positiivissävytteinen, yksityiskohtainen lista asioista, joita halutaan luoda omaan koe- ja kilpailusuoritukseen. Esimerkiksi seuraamiseen lisää rauhallisuutta ja keskittyneisyyttä, istumiseen lisää tarkkaavaisuutta ohjaajaa kohti ohjaajan palatessa luokse, luoksetuloon lisää voimaa ja halua haastaa ohjaaja leikkimään, jne. Tilauslista on suunnattu omalle mielelle. Mieli tekee tarkasti ja yksityiskohtaisesti juuri niin kuin se luulee sinun haluavan tehdä. Tilauslistassa tilaan mieleltäni ajatuksia, mielikuvia ja tekoja, jotka motivoivat ja tukevat harjoitusten ja suoritusten hyvää laatua.

Koirankouluttaja – muista itsesi motivointi

Me koirankouluttajat olemme hyvin perehtyneitä tapoihin, joilla voimme motivoida koiriamme harjoituksiin, kokeisiin ja kilpailuihin. Mutta oletko koskaan miettinyt, miten saisit itsesi motivoitua toimimaan paremmin, kehittymään kouluttajana ja harjoittelemaan laadukkaammin? Mieti niitä harjoituksia, joista et niin välittäisi tai tuntuu, että seinä on vastassa, eikä kehitystä tapahdu. Huomaatko, että ajattelet kyseisestä harjoituksesta negatiivisesti? Mielesi kuulee nämä itsellesi sanotut sanat ja se luulee, ettet halua tehdä tätä harjoitusta. Mieli aiheuttaa sinussa viivyttelyä ja välttelyä. Mieli kuulee hyvin tarkasti ne sanat, joita sanot itsellesi. Esimerkiksi jos ajattelet, että ”olen täysin uupunut, en jaksa enää ja olisipa kiva saada viikon loma just nyt”, mieli kuulee sen ja aiheuttaa sinulle flunssan, jolla jäät kotiin viikoksi sänkyyn.

Jotta saat itsesi tekemään tarvitut harjoitukset ja jopa nauttimaan niistä, vaihda ne sanat, joita sanot itsellesi, esimerkiksi ”minä haluan harjoitella tätä”, ”minä valitsen harjoitella”, ”minä valitsen tehdä tästä liikkeestä todella näyttävän”. Tämä ei ole vain positiivista ajattelua, tämä on yhteistyön tekemistä oman mielen kanssa. Jos et ole saanut sitä, mitä haluat, et ole tehnyt oikein yhteistyötä mielesi kanssa. Koska mieli pyrkii aina kohti mielihyvää, on tärkeää ajatella harjoituksesta hyvää.

Laadukasta harjoittelua

Laadukkaan harjoituksen avain on tietää itse hyvin yksityiskohtaisesti, mitä haluaa, miltä itselle optimaalinen liike visuaalisesti näyttää ja emotionaalisesti tuntuu. Tämä on mielen uudelleen ohjelmointia. Ei siis vikalistaa, vaan mieluummin tilauslista. Kun nämä asiat ovat omassa mielessä selvillä, tehdään selvitystyötä ja löydetään itselle ja omalle koiralle sopivat työkalut ja tavat saada aikaiseksi haluttu lopputulos. Laadukas koirankoulutus on paljolti myös yhteisöllistä toimintaa. On suuri rikkaus saada oppia erilaisia koulutustapoja ja käydä konsultoimassa eri kouluttajia ja harjoitusryhmiä.

Lisää mielihyvätekijöitä harjoitteluun. Mitä enemmän et välitä jostakin harjoituksesta itse, sitä massiivisempaa mielihyvää sinun on luotava harjoitteluun itseäsi varten. Esimerkiksi jos ”inhoat” tottelevaisuuden harjoittelua ylipäätään, mutta jotkut temppuharjoitukset ovat kivoja, niin lisää temppujen tekemistä tottelevaisuusharjoituksen sisälle runsain mitoin.

Jos puhtaan, onnistuneen suorituksen tekeminen tai menestyminen kokeessa tai kilpailuissa tuntuu vieraalta, tee ajatuksesta itsellesi tuttua. Näe itsesi ja koirasi tekemässä oikein niin monta kertaa, että näistä ajatuksista tulee mielellesi tuttuja. Tähän perustuu myös mielikuvaharjoittelu eli visualisointitekniikka, jossa muodostetaan mielikuva halutusta lopputuloksesta ja toistetaan mielessä tätä mielikuvaa.

Nosebo ja plasebo – pahenne ja paranne

Nosebo (pahennevaikutus) ja plasebo (parannevaikutus) tarkoittavat molemmat hoidon aiheuttamaa lumevaikutusta. Nosebo-ilmiössä ihmisen kielteiset odotukset tuottavat haitallisia fyysisiä vaikutuksia ihmiselle itselleen, esim. lumelääkettä saanut henkilö voi uskoa kärsivänsä lääkkeen sivuvaikutuksista. Noseboa ovat myös kirous, manaus ja pahat ennustukset, kun ne vaikuttavat henkilöön haitallisesti. (Lähde: Wikipedia)

Koiraharrastuksessa noseboa ovat vikalista, vikojen ja epäonnistumisten pelko, ”mitä muut musta ajattelee” –pelko, itseä kritisoivat ja alas painavat ajatukset, itsensä vähättely ”en osaa”, ”en ole sellainen onnistuja”, ”en uskalla”, ”ei meistä ole niin pitkälle”.

Plasebo tarkoittaa lääkevalmistetta, jonka teho perustuu lumevaikutukseen. Plaseboa on siis henkilön uskominen siihen, että lääkevalmiste tehoaa ja tästä syystä henkilössä näkyy parantava vaikutus fyysisesti ja henkisesti, vaikka lääkkeessä ei olisi yhtään vaikuttavaa lääkeainetta. (Lähde: Wikipedia)

Koiraharrastuksessa plaseboa voisivat olla kouluttajan uskominen itseensä, omiin kykyihinsä, koiransa kykyihin, harjoittelun laadukkuuteen, tuloksien saavuttamiseen, ihmisten ja harrastusyhteisön hyvyyteen, yhteistyöhön ja kaikkeen sellaiseen, joka parantaa ohjaajan ja koiran hyvinvointia ja onnistumista sekä fyysisesti että henkisesti. Se, miten hyvin teet yhteistyötä mielesi kanssa, näkyy varmasti myös sinun ja koirasi yhteistyössä.

Vuonna 2017 meillä ei menny niinku Strömsössä. Takana on kaksi 3-luokan ipo-koetta, joista molemmista tuloksena hylätty. Voisi ajatella, että nyt jos koskaan kannattaisi vaihtaa lajia tai harrastusta.

Mitä on epäonnistuminen?

Epäonnistuminen on aina oppimista. Se on elämän läpi jatkuvaa yritystä ja erehdystä. Uskon, että ihminen on täällä maapallolla elämän koulussa oppimassa, kehittymässä ja henkisesti kasvamassa parhaaksi omaksi itsekseen. Uskon, että jokainen ihminen on oman elämänsä superstara ja jokaisella on jotain mahtavaa annettavaa, kunhan uskaltaa kasvaa aidoksi omaksi itsekseen, kohdata haasteet vaikka pelottaa ja jättää suojamuurit ja roolit pois. Se tapa, millä me opimme, on nimeltään ”yritys ja erehdys”. Me yritämme, ja joskus onnistumme, yritämme ja joskus epäonnistumme. Koko ajan me kuitenkin opimme tärkeitä asioita. On valtavan tärkeää saada oppia molemmilla tavoilla, koska se hioo taitoja ja tietoja ns. molemmista suunnista. On tärkeää saada kokemus ja tunne siitä, mitä minä en halua tai mitä en ole. Opimme olemaan vahvemmin ja enemmän omia itseämme.

Koiraharrastuksessa epäonnistuminen kertoo tärkeää tietoa koulutuksen onnistumisesta, onko vahvisteiden ja rangaistusten ajoitus ollut oikea, onko koira aktiivinen ja iloinen, ovatko kriteerit olleet sopivia ja ovatko ne säilyneet vai lipsuneet, onko palkkion tiheys tai laatu ollut toimiva, onko koira liikaa lelussa kiinni vai tekeekö se yhteistyötä ohjaajan kanssa, onko liikkeiden osissa jäänyt jotakin kouluttamatta tai vahvistamatta, nauttiiko koira liikkeiden kaikkien osien tekemisestä jne.

Keskittyminen olennaiseen

Se mihin keskityt, kasvaa vahvemmaksi. Se mitä harjoitat, kasvaa vahvemmaksi. Jos keskitymme jonkin asian puuttumiseen, epäonnistumiseen, negatiiviseen lopputulokseen, tulee paha olo ja stressi. Jos taas keskitymme onnistuneisiin liikkeisiin ja liikkeiden osiin siitä huolimatta, että kilpailusta tulee hylätty tai huono arvosana, tulee voimaantuminen, motivaatio ja halu saada asiat toimimaan.

Keskittyessämme pelkästään virheeseen ja epäonnistumisen aiheuttamaan häpeään, epäonnistumisen tunne on ihan kamala tunne. Nousee turhautumista, kiukkua, väsymystä ja luovuttamisen halua. Tekee mieli toisena hetkenä myydä koiravarusteet ja koirat, ja toisena hetkenä sisuuntuu ja tekee mieli saman tien lähteä tekemään liian kireällä pipolla 10 tunnin intensiiviharjoitus (minkä kaikeksi onneksi jättää kuitenkin tekemättä).

Keskittyessämme onnistuneisiin osiin epäonnistumisesta huolimatta, nousee neutraali ja voimaannuttava tunne, ”minä pystyn tähän vielä”. Moni ihminen tulee halaamaan ja osa kysyy, että miten sinä nyt jaksat tai joko olet päässyt tästä asiasta yli. Itsellä on harvinaisen seesteinen olo: ”En ole mihinkään romahtanut. Näin itse suorituksessamme valtavasti hyvää ja moni asia on mennyt eteenpäin. Olen itse valtavan tyytyväinen moniin liikkeisiin.”

Aina joskus tulee vastaan ihmisiä, jotka ovat tiedostamattaan tai tietoisesti valmiita henkisesti horjuuttamaan toista ihmistä. Nämä ihmiset eivät itse ole kovin varmoja itsestään ja siksi olo on parempi, kun horjuuttaa toistakin. Voidaan sitten huojua yhdessä. Jos tällainen ihminen tulee antamaan liian musertavaa kritiikkiä, mikä on aina myös vain tämän ihmisen henkilökohtainen mielipide, on hyvä vastata vain, että ”kiitos mielipiteesi jakamisesta, mutta minä olen eri mieltä”. Tämän jälkeen voi ottaa vaikka etäisyyttä ja jättää tällainen ihminen omaan draamaansa. Oma mielenrauha ja seesteinen olo säilyy.

Epäonnistumisen pelko

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat niin kauhuissaan epäonnistumisesta, että he lopettavat mieluummin jopa harrastamisen kuin epäonnistuvat enää kertaakaan uudestaan. Epäonnistumisen pelko syntyy lapsuudesta, mahdollisesti koti- tai kouluympäristöstä, jossa joku vanhempi tai opettaja on toistuvasti nolannut, vähätellyt ja kritisoinut virheen tekijää liian musertavasti. Ihmistä ei ole tuettu tai opastettu, tai hänelle on annettu epärealistisia vaatimuksia. Kokemus jättää ihmiseen sisäisen paineen ja elinikäiset arvet, jos traumaa ei käsitellä ja ihminen vapaudu sitä kautta menneisyyden painolastista.

Epäonnistumisen pelko voi aiheuttaa myös sisäisen paineen välttää epäonnistumista yli-intensiivisellä suorittamisella, menestyksen tavoittelulla ja tavoitteiden pakonomaisella saavuttamisella. Vaikka saavuttaisi meriittejä ja titteleitä, sisällä on edelleen paine ja kipu, epäonnistumisen pelko.

Puhuttaessa koiran epäonnistumisen pelosta, eli koira ei uskalla enää lainkaan yrittää, koska epäonnistumisesta saa liian musertavaa palautetta, käytetään termiä ”opittu avuttomuus”. Koira oppii olemaan passiivinen, koska kokee olevansa sillä tavalla turvassa. Ratsastuskoulun hevonen, jolla on opittu avuttomuus, on esimerkiksi karsinassaan passiivinen eikä ota kontaktia enää ihmisiin, koska sen kanssa ei olla oltu kommunikoivia, kärsivällisiä, käytöksiä ja aktiivisuutta vahvistavia, ja sille on annettu liian musertavaa palautetta tai jopa pelkkää välinpitämättömyyttä.

Tunteen hyväksyminen

On täysin inhimillistä, että epäonnistumisen tunne on useinmiten kivulias ja kamala. Ei ole helppoa olla keskittymättä virheeseen ja sen tuottamaan häpeään. Näissä tilanteissa täytyy kuitenkin ensisijaisesti olla välittämättä muista, muiden puheista ja ajatuksista, sekä olla itselleen armollinen ja kannustava. Kun hyväksyy itselleen nousseen epäonnistumisen tunteen ja antaa itselleen aikaa olla siinä ja kokea se täydesti, se menee nopeammin ohi. Kivun kautta löytyy motivaatio toimia. Mieli rauhoittuu ja aivosolut kykenevät taas toimimaan. On aika tehdä analyysi, mitä tästä opimme.

Kyky ja taito epäonnistua

Kyky epäonnistua taidokkaasti on yksi menestymisen edellytys. Jokainen menestynyt ihminen on taatusti epäonnistunut elämässään useita kertoja, mutta heillä on asenne kohdillaan epäonnistuneissa asioissa ja tilanteissa. Epäonnistumisen taitoa on:

• olla syyttämättä ketään epäonnistumisistaan
• tiedostaa virhe
• myöntää virhe
• ymmärtää virheen tuoma oppiläksy, mitkä tekijät johtivat epäonnistumiseen ja miksi
• elää tässä päivässä ja toimia viivyttelemättä
• tehdä päämäärän saavuttamiseen auttavaa tutkimustyötä, analysointia, kursseilla ja seminaareissa käymistä, kysymysten esittämistä ja vastausten keräämistä
• hyväksyä epäonnistuminen oppimisprosessin tärkeäksi osaksi
• suunnitella harjoituksia niin, että virhe saadaan korjattua ja haluttu suoritus onnistumaan
• harjoitella rakkaudesta lajiin (eikä epäonnistumisen pelosta)
• kilpailla sisukkaasti uudestaan
• nauttia päämäärän tavoittelusta (itse matkan tekemisestä) epäonnistumisista huolimatta
• olla kiitollinen kaikesta tästä kokemisesta ja tunnerikkaasta elämisestä

Olen huolissani uudesta suuntauksesta, jossa koiralle ei aseteta lainkaan rajoja. Pennun kasvatuksessa ei käytetä ollenkaan sanaa ”ei”. Itse kuulun ns. keskitien koirankouluttajiin, jotka kasvattavat ja kouluttavat koiran positiivisesti, mutta rakkauteen kuuluu myös selkeät rajat. Rajoja tarvitaan, kun kasvava yksilö (lapsi tai koiranpentu) haluaa jotain, mitä ei voi saada, tai yksilö joutuu odottamaan sitä. Kasvatuksen tärkeimpiä merkityksiä on opastaa kasvava yksilö ottamaan huomioon muut yksilöt ja yhteiset pelisäännöt. Rajoja tarvitaan kasvavan yksilön suojelemiseksi asioilta, joita yksilö ei voi vielä käsitellä ja ymmärtää.

Mitä ovat normaalit rajat?

Rajat ovat henkisiä ja fyysisiä suojia yksilön hengissä ja terveenä pysymisen, sekä yleisen yhteiskunnassa hyväksytyksi tulemisen kannalta. On tärkeää ymmärtää, että rajat suojelevat eivätkä vahingoita kasvavaa yksilöä. Pennun emo, pennun omistaja, lapsen äiti ja isä, asettavat rajoja esimerkiksi siitä, että mitä purraan ja mitä ei, mitä lapsi laittaa suuhun, milloin rauhoitutaan ja milloin saa riehua (itsehillintä ja –hallinta), minne liikutaan ja minne ei, miten kohdellaan muita yksilöitä (aikuisia ja kasvavia) jne.

Mitä on johdonmukaisuus rajojen käytössä?

Jokaisella kasvavalla yksilöllä on oma temperamenttinsa ja synnynnäinen halu tehdä asioita rauhallisesti tai vilkkaasti, kuten esimerkiksi ympäristöön tutustuminen ja sen tutkiminen. Yksilön taipumukset huomioon ottaen rajojen asettamisessa on eroja, ja rajat vaihtelevat kasvavan yksilön eri ikäkausina. Rauhallinen ja luonteeltaan rohkaisua ja tukea vaativa yksilö voi saada paljonkin vapauksia, kun taas kiihkeän vilkas ja jatkuvasti ympäristöään tutkiva yksilö saa eri tavalla rajoja, muistutuksia ja hillitsemistä.

Tärkeintä rajojen asettamisessa on se, että ne olisivat yksilökohtaisesti johdonmukaisia. Hyvä esimerkki tällaisesta on koiran pennun aggressiivinen käytös omistajaa kohtaan. Koira ei saa koskaan uhkailla, häätää tai purra omistajaansa. Toinen hyvä esimerkki on, että koiran tulee omistajan tahdosta (katse, puhe, kosketus, eleet, syliin ottaminen) osata rauhoittua tilanteessa kuin tilanteessa. Kun pienelle pennulle opettaa, että sylissä rauhoitutaan omistajan puhuessa rauhoittavasti, eikä sylistä pääse pois kuin pennun rentouttaessa oman kehonsa, se oppii nopeasti rauhoittumaan ihmisen tahdosta. Jos pentu rimpuilee sylissä, se ei pääse mihinkään, vaan pysyy sylissä – kunnes rentoutuu. Tämä rauhoittumisen taito johtaa siihen, että kynsien leikkuu opetetaan pennun ollessa rento, samoin turkinhoito, pennun tutkiminen, sirun lukeminen jne. Koira oppii kohtaamaan elämässään kaikenlaisia tilanteita rennosti. Tätä taitoa vaalitaan koko koiran elinikä johdonmukaisesti.

Johdonmukaisuus helpottaa kasvavaa yksilöä

Rajojen asettaminen on usein käytännön tilanteissa epämiellyttävää ja vaikeaa. Kasvava yksilö suuttuu, pettyy ja turhautuu, kun hän ei saa haluamaansa, tai yksilöä rajoitetaan tai yksilöltä vaaditaan jotain. Yksilön pettymys aiheuttaa syyllisyyttä ja epävarmuutta rajojen asettajassa. Mutta jos tässä kohtaa annetaan periksi, se on kasvavan yksilön kannalta vahingollista. Yksilö oppii, ettei omistaja (tai äiti tai isä) tarkoita, mitä hän sanoo. Kasvavan yksilön sinnikkyys tahdon läpi saamiseksi kasvaa. Omistajan, äidin tai isän uskottavuus haihtuu yksilön mielessä. (Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto)

Aikuisen yhdeksi työkaluksi tulee kommunikointi. Ihmisten kesken keskustelu lisääntyy, ymmärretään entistä enemmän perusteluja ja kompromisseja, vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Koiran kanssa kommunikointi tehdään tunteita herättävillä katseilla, puheessa olevan äänen painoilla, eleillä ja kosketuksilla. Koiralle annetaan oikea-aikainen palaute, hyvä tunne tai paha tunne sen mukaan, mikä käytös koiralla on ja minkä käytöksen halutaan arkielämässä kasvavan tai vähentyvän. Koiran omistaja kouluttaa ja kasvattaa koiransa oikea-aikaisilla positiivisilla vahvisteilla tekemään käytöksiä, temppuja ja kilpailusuorituksia, ja omistaja asettaa myös rajoja arkielämään sekä rajoja yhteiskunnan koirakurisääntöjen mukaisesti, sekä uskaltaa aiheuttaa pettymyksiä koiranpennulle arjessa. Pentu oppii käsittelemään stressiä nopeasti, se oppii rauhoittumaan nopeasti. Se oppii, että kaikesta selviää tekemällä yhteistyötä ihmisten kanssa sekä käyttäytymällä rennosti ja rauhallisesti eri tilanteissa ja paikoissa eri ihmisten kanssa.

Mitä rajattomuudesta seuraa?

On olemassa tasapainoisia ihmisiä ja koiria, jotka ovat kasvaneet ilman rajoja. Heidän synnynnäiset luonteenpiirteet ja ominaisuudet ovat sopineet tähän tapaan kasvaa. He ovat rauhallisia temperamentiltaan ja pyrkineet saamaan ympäristöstään ja seurastaan hyväksyntää käyttäytymällä lähtökohtaisesti miellyttävällä tavalla ja he ovat myös saaneet paljon rakkautta ja hyväksyntää kasvaessaan. Tämä on vahvistanut näitä käytöksiä oikeaan suuntaan.

On olemassa kuitenkin liian paljon rajattomina kasvaneita koiria ja ihmisiä, joilla on paljon epätasapainotiloja. Rajattoman yksilön ”oireisiin” kuuluvat esimerkiksi malttamattomuus odottaa omien tarpeiden tyydyttymistä, rauhoittumiseen ja pysähtymiseen kykenemättömyys, itsensä hoitamisen ja käsittelyn vastustaminen (esim. kynsien leikkaaminen, harjaaminen, eläinlääkärin tekemä tutkiminen, sirun lukeminen), omistajan pureminen ”vahingossa” leikin varjolla, omistajan pureminen tilanteissa joissa koira ei halua tulla kosketetuksi tai estetyksi (esim. ohitustilanteessa hihnalla estetään koiraa ja koira puree sen vuoksi omistajaa), liika kiltteys, auktoriteettien vastustaminen, ”tyranni” joka vaatii kaiken itselleen, muiden tarpeiden huomioimattomuus, passiiviseksi jättäytyminen, aloitekyvyttömyys, syyllisyyden tunne, masentuneisuus, ahdistuneisuus, sisäisen turvattomuuden tunne ja pelkotilat.

Mitä rajoista seuraa?

Kun kasvavalle yksilölle annetaan paljon rakkautta ja hyväksyntää, sekä rajoja asetetaan terveellä tavalla, yksilö oppii elämää yhteisössä ja yhteiskunnassa, oppii sietämään stressiä, oppii käsittelemään tunteitaan, oppii tasapainoista ja eheää tunneilmaisua, tervettä itsetuntoa, itsehillintää ja –hallintaa, luottamusta itseen ja toisiin, sisäistä turvantunnetta, itsen ja toisten rajojen kunnioitusta, itsen ja toisten arvostusta, syvää läheisyyden tunnetta, halua tehdä yhteistyötä jopa silloin, kun yhteistyön aihe tai siitä saatava palkkio ei juuri sillä hetkellä ole yksilöä kiinnostava. Kasvava yksilö on itsevarma, rauhallinen ja rauhoittumiseen kykenevä aikuisenakin. Yksilö antaa käsitellä ja tutkia itseään ja hoitaa itseään. Yleisesti yksilö tuntee olevansa turvassa ja hyväksytty tässä yhteiskunnassa.